Ruotomieli – Delta City

Aiemmilta äänitteiltä kuunneltuna Ruotomielestä on jäänyt mieleen hivenen päämäärätön hippiprogen ja rockin yhdistelmä. Delta Cityllä bändistä kuoriutuu täysiverinen rock-ryhmä, josta löytyy edelleen reilusti särmää. Myös biisien pituudet ovat edelleen progemaisissa mitoissa ja lähes poikkeuksetta kuuden minuutin paremmalla puolella. Vaikka raidat ovat pitkiä, turhalta toistolta vältytään. Kappaleet kasvavat teoksiksi, joissa yksikään nuotti, kitaravingahdus tai feedback ei ole turhaa. Eikä biisit sisällä turhaa soolokikkailua, vaan harkittuja kitarapurkauksia. Delta City ei ole teema-albumi, vaikka useasta kappaleesta piirtyy kuva paheellisesta kaupungista, jossa rock on vielä arvossaan.

Bändi on sisäistänyt avausraidan tärkeyden. Kuka sinä olet avaa Delta Cityn portit intromaisesti olematta kuitenkaan sitä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan se on koskettavan kaunis balladi Anssi Tikanmäen sovittaman Grand Slamin hengessä. Katulaulu puolestaan huipentuu kaoottiseen outroon saksofonin voimin. Albumin jälkimmäisen puoliskon helmi on väkevästi säkenöivä rakkauslaulu (Ei soinut) Iloisesti bama lama loo, joka olisi varmasti välitön hitti tunnetuimpien bändien esittämänä. Viimeisenä kuultu Tornilaulu heittää haikeat jäähyväiset Delta Citylle sen suistoista sikiävällä hitaalla bluesrockilla, jonka kaikki arvonsa tuntevat rock-bändit kelpuuttaisivat uransa merkkipaaluksi. Oikeastaan nämä raidat riittävät jo kuvaamaan albumin erikoisuutta. Jokainen raita sisältää erilaisen musiikillisen elementin, tyylisuunnan tai koukun, jotka erottavat kappaleet toisistaan.

Ruotomieli (mark V) on ennenkaikkea tiukasti soittava bändi, mutta ryhmän sielu on edelleen J. Aslak Räsänen. Hänen elämänkarhea ääni, davelindholmmaiset sanoitukset ja räjähtävän herkkä kitarointi ovat kasvaneet entisestään korkoa. Kitaravetoisten sävellysten voimaa tukee pitkäaikainen jäsen Keijo Kuu. Veera Nevala on uutena soittoniekkana näyttävästi mukana pianon ja saksofonin voimin. Levyllä vierailee myös Moses Hazyn fonisti Pekka Tuomi, sekä kosketinsoittaja Joonas Karjalainen.

Saatekirje tarjoaa vertailukohdaksi joukon ulkomaisia suurnimiä. Ne voin allekirjoittaa hyvillä mielin. Kappaleissa on samaa tunteen paloa kuin Stoogesilla ja Sonicsilla. Ajovalot-kappale päivittää Born To Runin 2000-luvulle ja Radan tuolla puolen tarjoilee John Entwhistlen legendaarista bassosoundia. Mutta ennenkaikkea Ruotomieli kuulostaa kotimaiselta rock-ryhmältä, joka sekoittaa amerikkalaisen rock-perinteen hienoimmat hetket pohjoiseen melankoliaan. Pohjois-Suomesta tulevat tämän hetken juurevimmat ja merkittävimmät rock-bändit, eikä Ruotomieli tee tähän jatkumoon poikkeusta. Ja kuten bändi itse toteaa. Pyhä rock pistää sinut polvilleen. Ole Valmis, sillä Ruotomieli soittaa sitä paremmin kuin kukaan muu näillä leveyspiireillä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-28
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.