Marilyn Manson – Eat Me, Drink Me

Vielä 10 vuotta sitten hätkähdyttänyt mutta nyttemmin MTV-kelpoiseksi, siloitelluksi rokiksi tasaantunut Marilyn Manson on täällä taas. Antichrist Superstarista innokkaasti diggailleelle, sittemmin mielenkiintonsa menettäneelle ei ennakko-odotuksista juurikaan voinut puhua, mutta jokin kierouma pääni sisällä halusi kuitenkin yllättyä positiivisesti, joten toiveikkaan skeptisesti suhtautuen sujautin kiekon sisälle soittimeen.

Täytyy kyllä sanoa, etten osannut varautua kuulemaani.

Tiedossa oli toki, että tämän hetken Manson on sangen kaukana reilun kymmenen vuoden takaisesta, rähjäisestä vihakoneistosta, mutta en siltikään osannut odottaa slovarilevyä kasarityylisillä kitaratilutuksilla höystettynä. Levy on siis hidas, maalaileva ja – harmillista kyllä – sangen juustoinen. Ihan mukiinmeneviä melodioita löytyy kyllä, mutta kokonaisuutena paketti on sangen lattea. En tiedä, mitä vannoutuneet fanit pitävät seuraavista mielleyhtymistä, mutta itselle tuli levyä kuunnellessa mieleen sellaisia yhtyeitä kuin Guns’n’Roses, Turbonegro ja Franz Ferdinand. En tiedä, onko moisissa vertauksissa mitään järkeä, mutta ylläolevat nimet kertovat jotain niistä tunnetiloista ja assosiaatioista, joita levyä kuunnellessani koin. Toki musiikki on vielä täysin tunnistettavaa Marilyn Mansonia ja kokonaiskuva pääosin melankolinen ja synkeä, mutta mukana on niin paljon tahattoman hilpeitä kohtia, ettei tätä uskaltaisi suositella itsemurhan partaalla keikkuville angstisille teineille lähtömusiikiksi. Enemmänkin kyseessä on Marilyn Mansonin AOR-levy yli kolmekymppisille, epäsäännöllisistä viikonloppuahdistuksista diggaileville aikuisille, jotka haluavat kapinoida hiukan kotonaan, kahvikuppi kädessä, mutta eivät halua silti heittäytyä liian rankan musiikin vietäväksi. Aivan kakkosen arvoinen tuotos ei levy ole, mutta kaukaa ei myöskään liippaa.

Loppuun on vielä saatu ympättyä tranceremix Heart-Shaped Glasses -kipaleesta, joka kuulostaa Daruden sekä Depeche Moden sekoitukselta ja tuo esiin molempien huonoimmat puolet. Nyt vain odottelemaan, koska paikallisessa teinihelvetissä pääsee nauttimaan Herra Mansonin äänestä hilpeän tasabiitin kera.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-19
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.