(hed) Planet Earth – Blackout

Kun (hed) Planet Earth eli kotoisammin hedpe julkaisi toisen albuminsa Broken pari vuotta sitten olin yllättynyt bändin levylle saamasta hyvästä ja hauskasta tunnelmasta, sekä mukavan röyhkeän kuuloisesta tyylistä.

Nyt julkaistun uuden Blackoutin kokonaistunnelma ei aivan samaa kuitenkaan yllä. Ensiksi kuulemani nimikkosingle Blackout oli jos ei nyt aivan pettymys, niin ei ainakaan aivan odotuksieni mukainen. Tuntuu että singleä mietittäessä on tehty biisi, joka on nykyisen popmusiikin mitat täyttävä. Siihen siis sisältyy helposti päähän pyörimään jäävän kertosäkeen, jota toistetaan useasti ja lisäksi ns. rauhallinen osuus. Laulaja Jahred on myös korostanut huuto-osuuksia biiseissä ja jotkut niistä tuntuvat menevä jo mauttoman karjunnan rajoille. Vaikka yhtye onkin Jenkkilästä ei tämä onneksi ole sitä niin kirottua nu-metallia, vaan jotain paljon hauskempaa ja rennompaa.

Levy suorastaan räjähtää käyntiin upealla Suck It Up biisillä, jonka jälkeen lauluja tulee perä perää ja kaikkihan niistä ovat ihan kunneltavaa matskua. Parhaiten joukosta erottuu hieno Crazy Life veisu, joka muistuttaa eniten sitä vanhaa kunnon hediä. Mainittakoon myös mukavasti erottuva Carnivale-biisi. Vanhemmalla levyllään bändi tuntui löytäneen elämän todelliset arvot, eli juhlat, alkoholin ja kauniit nuoret naiset, vai mitä tuumit seuraavasta: “Where my dogs at, where my girls at, where da whiskey at, let me hit some of that. Im a drink my wine and smoke my weed, I`m a fuck that honey from behind this is until she screams”. Uudelta levyltä tuntuu löytyvän myös vakavampaa tekstiä tyyliin: “someone take this glass away, I`m not myself again, I`m someone else again”. Mitä nyt ikinä tarkoittaakaan.

Eihän tämä mikään suuri taideteos ole, eikä myöskää vuoden hittilevy, mutta kuitenkin oikein kuunneltavaa, rentoa, rap-henkistä rockmusiikkia koko 50 minuutin keston ajan. Levyn vahvuudesta kertoo myös se, että tämän jaksaa kuunnella helposti läpi useaakin kertaan. Laulaja Jahred on ihan hyvä laulamaan ja pystyy melko monipuoliseenkin esitykseen. Myös muu bändi soittaa mukavasti ja varsinkin rumpali The Mizak Dizan rumpujen paukustus kuulosta hyvältä. Koska edellinen levy oli niin paljon parempi, on Blackoutin pisteistä himmennettävä pari pistettä pois, mutta suosittelen kuuntelemaan Broken ennen kuin tuomitset tämän. Ainakin jos et ole ennen hediä kuunnellut.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-11
Arvostelija : Ulkopuolinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.