Rollstons, The – Song Folks

Jenkkiläisindie on tyylisuuntaus, jota suomalaiskentällä on ennätetty tulkitsemaan kotimaiseen muottiin aika vähän. Ja tällä tarkoitetaan sitä indien karsinaa, johon voi lukea turvallisesti Pavementin, Guided by Voicesin ja saman jatkumon muut kumppanit. Ne veijarit, jotka 90-luvun alkuvuosina korottivat ääntään rockin vaihtoehtoisemman ilmaisukeinon puolesta ja muistuttivat pariminuuttisen sävellyksen iskuvoimasta ja tunteen ylivoimasta tekniikkaan nähden. Lo-fi-estetiikkaan luottaneen arkki-indien syntymävaiheista on jo reilun vuosikymmenen mittainen matka, eikä tarkoituksenomaiseen kökkösoundiin ole tarvetta, kun kannanotot on jo tehty. Silti, perinteet ovat tallella, vaikka The Rollstonskin on lipunut avarampaan ilmaisuun. Ei tässä leirissä varmaan Super Furry Animalsillekaan nyrpistellä.

Song Folksia ei tarvitse pyöritellä kymmentä kertaa, että sen funktio ja pirteimmät piirteet käyvät selviksi. Vapaasti rakenneltu albumi on aidosti kutkutteleva paketti, kun tulevasta ei pysty tietämään. Keskenään kovin erilaiset kappaleet täydentävät toisiaan, eikä seuraavan biisin luonteesta saa juurikaan osviittaa. Kokonaisuusarvo on aivan toinen seikka, eikä se ole niinkään tärkeää. Jos polun varrelta löytää jalokiviä, ei ole oikeasti väliä tuleeko rubiini ennen safiiria.

Biisit koostuvat vapaina elävistä kitaramelodioista ja särisevistä matoista, koskettimien enemmän tai vähemmän spontaaneista väliintuloista sekä kaikesta siitä yllättävästä pikkusälästä, joka saa biiseistä itsensä näköisiä. Vokalisti Mikko Valo lukee puolipohtivat sanoituksensa pätevästi, mutta valitettavan yksiulotteisesti. Toisaalta suorituksissa ei sotkeuduta myöskään noloihin sudenkuoppiin. Ehkä tässä on se panos, josta mies suoriutuu moitteetta. Se ei kuitenkaan lohduta, kun laulannasta ei tahdo saada mitään irti.

I Was Sailingin Dallas-jölköttelyn jälkeen seuraa jo valioluokan popsävelmä Blue Oyster, jonka slidekitara sekä simppelin toimivat koskettimet täyttävät sävelmän, joka suoriutuu parissa minuutissa kuulostamatta lainkaan hätäiseltä. I Hit the Iceberg huhuilee reilut viisi minuuttia muttei kasva koko kaarensa aikana lopulta paljoakaan, ja biisi onkin ehkä ainoa, jota ilman levy tulisi vallan mainiosti toimeen. Myöskään Very Funny Guy ei tosin pakota reisirummutteluun tai mukana laulamiseen, oivallisista melodioista huolimatta.

Yksi homma The Rollstonsin on syytä pitää mielessä. Heidän musiikillinen sapluunansa on sitä laatua, jonka elinehtoina ovat vahva pilke silmäkulmassa, välitön jännittämättömyys ja kuulijan läheinen huumori. Ei siis pelleilyä, vaan jotain, joka saa kuulijan pakottoman hyvälle tuulelle. Mitään hätää tässä suhteessa ei ole, vielä ainakaan. Boy in the Glassboothin kitarajuoksutus ja sympaattiset stemmat tai Desert for Desssertin vuolas melodiatulva käyvät malliesimerkeiksi sävelten maagisen piristävästä voimasta. Hitaampaa ja mietteliäämpää parantajapoppia levyltä löytyy myös, eikä asteen verran vakavoituminen ole ollenkaan pahasta vaan tuo kiitettävää väriä albumille.

Mutta. Jokin tuntuu oudolta. The Rollstons kuulostaa ehkä liian puhdasveriseltä indieyhtyeeltä. Sanoitukset, varsin puhtaasti äännetty jenkkienglanti… vaikea sanoa, mutta jokin luo lievää jännitettä yhtyeen ja kuulijan välille. Jollain tapaa Song Folksin voisi kuvitella nautittavammaksi, mikäli se kuulostaisi enemmän suomalaiseen kulttuuriin juurrutetulta kitaraindieltä. Toisaalta, mikäli levy saa bändin tuntumaan kalakavereilta, on osa jännityksestä mennyttä.

Kovin valoisaa ja nokkelaa musiikkiahan The Rollstons kuitenkin on, ja onnekas bändi saa olla siitä tosiasiasta, että kotimainen kitaraindie on ammentanut tähän asti enemmälti brittiläisestä perinteestä, kun taas amerikkalaisilta esikuvilta innoitusta on hyödyntänyt kovin harva. Tällaisesta musiikista eivät voi olla vastuussa ikävät ihmiset.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-20
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.