Maroon 5 – It Won´t Be Soon Before Long
Amerikkalaisen Maroon 5 -yhtyeen edellisen albumin alkuperäisestä julkaisusta on peräti viitisen vuotta, mutta levy-yhtiö päätti lyödä yhtyeen väkisin läpi. Onhan yhtyeen laulaja Adam Levine tyttöjen mielestä niin komea poika, että turha tuota yhtyettä olisi jättää näkymättömiin. Songs About Jane julkaistiin siis uudelleen noin vuosi ensijulkaisun jälkeen, ja silloin platina alkoi paukkua sekä Grammy-pystejä ropista. Levyn oivalliset hitit This Love ja Harder to Breathe soivat lähes joka paikassa.
Nyt yhtye on patsastellut muutaman vuoden valokeilassa vanhojen meriittien avustuksella, joten lienee syytä katsastaa nykytila ja sen relevanttius. Uudella albumilla suoraviivaisen rokkaamisen tilalle on tullut melkoinen liuta 80-luvun popelementtejä The Policesta aina Princeen. Tästä on seurauksena se, että väistämättä yhtyeen karismaattisuus on muuttunut erilaiseksi kuin mitä se oli aikaisemmin. Aikuisrokin tilalle on tullut massiivinen annos funkahtavaa sielukkuutta mutta samalla valitettavaa balladipöhöä.
Toisaalta vaikka Maroon 5 nojaa vahvasti 80-luvun syntiseen soundiin, niin se tekee sen melko taiten. Sinänsä väitteet pastiss… hetkinen, eihän tässä nyt sentään Rumbassa olla töissä. Tarkoitan, että menneiden aikojen apinoinnista muodin nimeen ei siis ole kyse, vaan materiaali on ennemminkin tyylikkäästi pikkufunkahtavaa ja sielukasta. Syntinä tosin on se, että vaikka yhtye groovaa isosti, se ei kuitenkaan haise hielle.
Falsetilla höystetty If I Never See Your Face Again ja Makes Me Wonder kuulostavat pitkälti siltä kuin Rod Stewart olisi laskettu studioon vanhoissa fiiliksissään nykypäivänä. Näiden kautta saadaan kaivettua erinomaista alkuillan nostetta ja hyvää tuulta kuuntelijalle. Tämä levy kun taitaa olla parhaimmillaan silloin, kun työviikon jälkeen valmistautuu lähtemään terassille niille kuuluisille yksille. Maroon 5 on eräällä tavalla tehnyt hieman samanlaisen tempun kuin Christina Aguilera viimeisimmällä albumillaan. Vanhan ajan hyväntuulinen ja orgaaninen musiikki nimittäin yhdistää näitä molempia plattoja varsin vahvasti.
Vaikka levy hyvä onkin, niin sen iskevyyttä heikentää selkeästi liiallinen balladeilla läträäminen. Niiden vähentäminen yhteen tai maksimissaan kahteen olisi tehnyt levystä huomattavasti tyylikkäämmän, mutta koska ratkaisu on edellä mainittu, ei paketin kokonaisaste ole toivottu.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-12
Arvostelija : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.