Ozzy Osbourne – Black Rain

Ozzy Osbournen tuorein studiolevytys Black Rain osoittaa jälleen kerran, ettei legendaarisen rocktähden julkaistessa uutta materiaalia ole läheskään aina kyse merkittävästä tapauksesta. Muutaman vuoden takaisella Down to Earthilla painiskeltiin kehnojen uusmetallijynkytysten sekä korkean siirappikertoimen kanssa, ja hieman kärjistäen uutukaisen voi sanoa kärsivän samoista ongelmista. Kappaleet on merkitty kitaristi Zakk Wylden, tuottaja Kevin Churkon sekä Ozzyn itsensä nimiin, mutta lukuisista punaniskametalliriffeistä ja kappaleiden tympeästä yleisilmeestä päätellen herra Wylde on kantanut päävastuun. Tarjolla oleva kolmevarttinen edustaa niin nihkeää 2000-luvun rockia, että sen ainoa realistinen tavoite lienee saada kansa ryntäämään levykauppoihin Ozzyn vanhojen ja laadukkaiden soololevyjen perään.

Ankaralla pakkokuuntelulla ja itsesuggestiolla jouhevammin etenevässä Trap Doorissa sekä aavistuksen groovaavassa The Almighty Dollarissa alkaa havaita siedettäviä piirteitä, mutta kokonaisuudessaan Black Rain on poikkeuksellisen yhdentekevä paketti etelävaltioheviä, joka myynee kohtalaisen määrän ainoastaan artistin nimellä. Traagisimmin metsään mennään Mama I’m Coming Homen henkeä tavoittelevissa pakkoballadeissa, jotka nousevat muovisella siirappisuudellaan ja idioottivarmalla laskelmoinnillaan korkealle vuoden kuvottavimpien kappaleiden listalla. Kristallinkirkkaat soundit ja etenkin millintarkasti soiva basso täydentävät kliinistä yleiskuvaa, ja ainoa täydellisestä tuotteesta puuttuva ominaisuus onkin millään tasolla kiinnostava kappalemateriaali. On surkuhupaisaa huomata yrittävänsä väkisin etsiä kappaleista edes jonkinlaista viehätysvoimaa, koska kyseessä kuitenkin on itsensä Ozzyn tuotos – ilman legendaarisesti narisevaa ääntä ja jonkin muun yhtyeen nimellä julkaistuna nämä jämäsävellykset eivät viihtyisi levysoittimessa hetkeäkään. Olematonta vetovoimaa ei kasvata edes se seikka, että Ozzy on tiettävästi äänittänyt koko levyn selvin päin. Black Rain on yksinkertaisesti rutiinilla ja ilmeisesti tekemisen sekä rahan puutteessa äänitelty susi, jonka kappaleita ei varmasti kuulla livenä enää missään meneillään olevan kiertueen jälkeen.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-27
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.