Demigod – Let Chaos Prevail

Yksi Suomen vanhimmista nimeä saavuttaneista death metal -yhtyeistä, loimaalainen Demigod, on saanut vihdoin julkaistua kolmannen albuminsa, henkeen sopivasti oman kätensä kautta. Kaukana ollaan alkuaikojen ruotsalaistuoksuisesta barbaariagressiosta, sillä yhtye on tehnyt merkittävän kehityskaaren jokaisella levyllään. Siinä missä edellisen Shadow Mechanicsin tyyliero Slumber of Sullen Eyesiin verrattuna oli julkaisujen välillä kuluneesta pitkästä ajasta huolimatta (joidenkin kohdalla siitä johtuen) monelle iso pala purtavaksi, ei Let Chaos Prevailkaan jätä progression kiviä kääntämättä, vaikka luonnottoman radikaalit muutokset eivät vuorta horjutakaan. Demigod puskee rajojaan tarmolla niin eteen- kuin taaksekin päin.

Death metal on taas tullut ilmaisussa hieman lähemmäs eturintamaa, mutta enemmän henkisessä olomuodossa kuin fyysisen vaikuttamisen kautta. Let Chaos Prevail ei missään nimessä ole helppo levy kuuntelijalle, niin kuin ei varmasti tekijöilleensäkään. Kappalemateriaalin monitahoisuus kääriytyy ensikuulemalta monin paikoin turhan samankaltaisilta vaikuttaviin ratkaisuihin, ja tämä osaltaan vähentää alkuviehätyksen määrää, mutta ennen pitkää vaikuttavat sovitukset alkavat aukoa julmia kitojaan, ja lopputulos vetääkin miestä perässään kiljunnasta välittämättä. Biiseissä riittää vauhtia ja potkua, ja pääpointit kieppuvat sen verran tehokkaasti työntäyteisten riffipommitusten kurimuksessa, että kuuntelua tarvitaan, isolla antaumuksella. Vauhdikkuus varmistaa kuitenkin sen, ettei levy jää tyhjää jynkyttämään vaan pakottaa vastaantulijansa takapuoli edellä takaisin tykityksen keskustaan. Let Chaos Prevail on säälimätön ilmestys.

Demigodin ilmaisu on progressiivista death metalia jyrkimmillään. Kaiut yhdeksänkymmentäluvun alun pioneereista, kuten Nocturnuksesta, Atheistista ja jopa Cynicistä, käyttävät voimanaan Demigodin alkuvoimaista brutaalin ulosannin tietotaitoa. Kombinaatio on tiukka, ja levyn edetessä tulee hetkiä, jolloin aivojen vastaanottokapasiteetti alkaa heiketä ilmavuuden puutteen vuoksi. Usein näiden hetkien päätteksi yhtye kuitenkin vetää maton jalkojen alta, ja pimeys pääsee taas valloilleen uudella tasolla, kuten Dark Turns Blackin sekä God Said Sufferin monimieliset kitarakuljetukset osoittavat. Sen sijaan huomattavasti lisädynamiikkaa huutaa osakseen lauluosasto, sillä vaikka Tuomas Ala-Nissilä vakuuttava karjuja onkin, olisi mukava kuulla myös hieman muuntautuvampaa ääntelyä, joka nostaisi sävellykset lopullisesti jalustoilleen.

Raskaasti murjova, melko kuivakka tuotantoasu pitää huolen sävellysten täysimääräisestä iskuvoimasta. Let Chaos Prevail on kaikin puolin rankka levy ja pitää huolen siitä, että legendan aura Demigodin ympärillä kantautuu näihinkin päiviin saakka. Yhtye ei päästä ketään helpolla, älä siis sinäkään, vaan hanki Let Chaos Prevail.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-13
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.