Timo Rautiainen – Loppuun Ajettu

Kovan kansansuosion kokeneen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen lopetettua musisoinnin siirtyi itse bändin aivot, herra Rautiainen, soolouralle. Nyt on vuorossa jo toinen täyspitkä albumi tällä tiellä. Sarvivuori-tittelin saanut edellinen levy ilmestyi viime vuoden keväällä. Timon kokoonpanoon oltiin saatu nimekästä kaartia aina Nightwishin Tuomas Holopaisen ja Children of Bodom -mies Alexander Kuoppalan kautta näyttelijä Jussi Lampeen. Nyt kokoonpanon tarkistuksen myötä herra Kuoppala on poistunut kuvioista, ja tilalle on tullut vanhasta Trio Niskalaukaus -kokoonpanostakin tunnettu Jarkko Petosalmi. Holopainenhan soitti muutenkin aiemmin vain levyllä, ja keikkakokoonpanossa homman hoitanut niin ikään niskiksestä tuttu Nils Ursin on nyt vakiintunut miehistöön.

Edellinen levy Sarvivuori oli musiikillisesti loisteliaan Niskalaukauksen jälkeen odotetusti hieman vaisu kokemus, eikä levy saanut kummoista vastaanottoakaan alan mediassa. Mutta mikä tärkeintä, sai itse Timo Rautiainen toteuttaa omia musiikillisia tarpeitaan juuri haluamallaan tavalla.

Toinen levy kantaa nyt nimeä Loppuun ajettu, mikä tietenkin ensimmäisenä herättää joukon kysymyksiä tämänkin kokoonpanon viimeisistä sävelistä. Myös muutamista kappaleiden nimistä voisi äkkiseltään vetää omia johtopäätöksiä bändin loppumetreistä. Mainittakoon tässä yhteydessä sellaiset tittelit kuin Loputon suo, Pitkä katkera miinus sekä Viimeistä viedään.

Musiikillisesti Loppuun ajettu ottaa ison harppauksen eteenpäin edellisen levyn vaisuhkoon tavaraan nähden. Nyt yleisilme on raskaampi, ja kappaleisiin on saatu vangittua hyvä tunnelma, joka hallitsee suurinta osaa levystä. Soundillisesti rankemmat kappaleet tuovat voimakkaasti mieleen Trio Niskalaukaus -aikojen viimeisimmän levyn, vuonna 2004 julkaistun Kylmän tilan hetkiä. Etenkin albumin nimikappale ja singlenäkin lohkaistu Kansalaispoliisi kuulostavat varsin voimakkaasti siltä vanhemmalta. Toki kappaleissa on paljon uuttakin, kuten viimeksi mainitun laulutapa, joka vaikuttaa hyvällä tapaa ”vittumaiselta”, aavistuksen awyrjänämäiseltä tulkinnalta.

Loppuun ajettua ei voi hyvälläkään omallatunnolla sanoa millään tapaa yhtenäiseksi levyksi, ja se ärsyttääkin jossain määrin perinteistä hyvän kuuntelukokonaisuuden saavuttamista. Levy sisältää musiikkia laajalta skaalalta; mukana on suomimetallin lisäksi kansanperinnetietoista tulkintaa, ja samanlaisia kappaleitahan totuttiin kuulemaan yksittäisinä paloina myös Trio Niskalaukauksen loppuaikojen levyillä. Viimeistä viedään -kappale on levyn rohkein veto, sillä siinä vierailee rap-artisti Steeni1, joka räpäyttää raskaiden kitaroiden sävyttämänä. Lopputuloksena on ihan mielenkiintoinen kappale, joskin sen sijoittuminen muun materiaalin joukkoon tuntuu suorastaan hankalalta.

Levyn rikkonaisuudesta huolimatta se sisältää monta kelvollista esitystä, jotka yksittäisinä paloina maistuvat mainiosti jopa ilman sen suurempaa pureskelua. Kokonaisuutena levy on kuitenkin liian epätasainen kerralla nielaistavaksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-20
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.