Pointless Note – Uusi Alku / Poppari

Älykkölasit silmille, Pointless Note tarjoilee taidepoppia…tai jotain; tätä musisointia en tosiaan osaa tunkea mihinkään tyylikarsinaan. Nyrjähtänyttä meininki joka tapauksessa on. Tamperelaistrion demo sisältää kaikkiaan kahdeksan kappaletta, jotka on jaoteltu kahdelle kolmituumaiselle mini-cd:lle. Paketti on ulkoisesti erittäin mainion näköinen värikkäine kansineen, ja herättääkin välittömästi mielenkiinnon sen musiikillista antia kohtaan.

Mainittu musiikillinen anti muodostuu kitarasta, syntetisaattorista, konerummuista sekä (luultavasti tahallisen) epävireisestä laulusta. Soundi on erittäin lo-fi–henkinen ja kappaleiden “tyylit” vaihtelevat Uuden alun ja Pikkulintusen kieroutuneesta, puoliakustisesta folkista Weight Gain Plan –instrumentaalin sekä Razorbladen hyvinkin säröiseen meininkiin.

Maininnan ansaitsevat myös levyn sanoitukset. Runollisten tekstinpätkien lisäksi jotkin biisit sisältävät hyvinkin kriittistä tekstiä: esimerkiksi Popparin lyyrikoista voi havaita vahvaa halveksuntaa, jollei jopa suoranaista vihaa sliipattuja soittolistapop-artisteja kohtaan, ja osin suomeksi, osin englanniksi lauletussa Razorbladessa taas annetaan trendikkäiden synkistelyrokkareiden kuulla kunniansa.

Kuten arvata saattaa, mitään vertailukohdiksi kelpaavia nimiä en tälle suurin surminkaan keksi, mutta voisin kuvitella että jotkut kotimaisen Fonal Recordsin artisteista saattavat liikkua hiukan samoilla vesillä. Kolmikko mainitsee itse New Orderin inspiroineen vahvasti erään kappaleen sävellystä, ja Paul Ryder –instrumentaali taas viitannee nimellään edesmenneen Happy Mondays -yhtyeen basistiin. 80-luvun brittiläinen konepop lienee siis ainakin osaksi inspiroinut Pointless Noten musiikillista luomistyötä.

Ja sitten pitäisi ilmeisesti jokin arvosanakin antaa? Hmm… Jotain vetoavaa Pointless Noten outoilussa on, vaikka monesti tuntuukin siltä, ettei tätä kyllä huvikseen kuuntelisi. Vahvaa tunnelmaakin bändi onnistuu usein luomaan, esimerkiksi Uusi alku –kappaleeseen, jonka hypnoottisuutta sinne päin vedetyt laulutkaan eivät tuhoa. Kolme pistettä siis, mutta suosittelen silti jokaista tekemään omat johtopäätöksensä tämän levyn (ja yhtyeen) suhteen. Helppoa ja tarttuvaa hittimusaa halajavien ei kuitenkaan välttämättä tarvitse vaivautua lainkaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-16
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.