Oliver – Brysseliin

Oliverin sinkku on antaa harvinaisen tyhjänpäiväisen vaikutelman. Taas tätä: kitaraa maltillisella säröllä, reaalielämää luotaavat sanoitukset ja kaikki on muutenkin juuri niin kuin pitää. Tai siis ”pitää”. Ehkä huomenna, laulaa Jari. Ehkä ei kuitenkaan, sanon minä.

Musiikillisesti Oliver tallaa mollivoittoisen suomirockin tuttuja latuja, mikä ei sinänsä ole minkään sortin ongelma. On niiltä laduilta ennenkin hienoa saalista kotiin ja kansalla kuultavaksi tuotu. Mutta kun asiantila ei ole tässä tapauksessa aivan yhtä ruusuinen. Jälki on apaattista, koukutonta ja samantekevää. Ikävä kirjoittaa näin tylyjä sanoja, mutta rehellisyys maan perii. Tämä ei potki; ote on pieni ja hento. Musiikillisesta puhuttelevuudesta ei voida puhua, ei todellakaan.

Singlen toinen kappale Brysseliin kertoo tarinaa vaatimusten ja näennäisesti hienojen maalien saavuttamisesta. Ihan hyvä pointti, mutta mieluummin tätä aihetta puisi katsomalla aiheesta kertovaa A-talkin jaksoa. Sama vika vaivaa lyriikkapuolta koko kahden kappaleen eepoksella: ei vain liikuta. Ei ainakaan tällä tavalla kerrottuna. Suomenkielinen rocklyriikka on vaikea laji, myönnettäköön, mutta silti ei riman ali tule päästää ketään. Oliver ei pääse jatkoon.

Jos ei odota paljoa, ei myöskään pitäisi pettyä laihan saaliin osuessa kohdalle. Mutta silti.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-10
Arvostelija : Juhani Orismaa

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.