Dimmu Borgir – Enthrone Darkness Triumphant

Dimmu Borgir on varmasti tuttu kaikille Norjan blackmetal skeneä tunteville. Nimeä tuntemattomille kerrottakoon, että kyseessä on melodista, jossain määrin myös mahtipontista ja ennen kaikkea varsin äkäistä metallia. Mistään Deicide -tyylisestä aggressiokeskittymästä ei ole kyse kuitenkaan.

Läpi levyn on havaittavissa tietynlainen kaava, jolla Borgirit ovat levynsä tehneet. Syntikat ovat selkeästi musiikillinen päätekijä, jotka itseasiassa luovat mukavasti levylle rauhallista, ehkä hiukan fantasiamaailmoihin vivahtavaa tunnelmaa. Vaikka tuplabasari rouhiikin särökitaroiden ohella varsin anteliaasti, ei bändi sorru kakofoniseen mättämiseen, mikä olisin ollut varsin raskas moka näin taitavilta muusikoilta. Soitto kulkee, riffit ovat yksinkertaisia, mutta tarttuvia ja pienoiset melodianpätkät ovat mukavasti tasapainottavia muuten niin demoniselle yleisilmeelle.

Mitä sanoituksiin tulee, itse herra Luciferin tempaukset mainitaan pariin otteeseen, kuolemanjälkeistä elämää pohditaan ja petollisia naispaholaisia kirotaan alimpaan helvettiin. Dimmut eivät selkeästi ole yhtä raakoja sanoituksissaan kuin esim. naapurimaan Marduk tai kotoinen Impaled nazarene. Mitään erityisen mullistavaa tai viisasta ei levyn sanoituksiin piiloudu, mutta ne ovat virkistävän tasaisia ja neutraaleja verrattuna moniin muihin saman tyylin edustajiin.

Monien mielestä Enthrone darkness triumphant on Dimmujen viimeinen aito ja oikea blackmetallia edustava tuotos. Niin tai näin, kyseessä on todella hyvää enteilevä tuotos bändin uraa silmällä pitäen. Jos teatraalinen, jylhä ja vihainen ovat mielestäsi hyvää musiikkia kuvaavia sanoja, on tämä levy pakkohankinta.

Arvostelu julkaistu : 2002-03-12
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.