Nemo – Oravanpyörä

Nemoa ei tarvitse montaa tahtia kuunnella, ennen kuin mieleen nousee väistämättä kaksi sanaa: Don ja Huonot. Mikäs siinä, sillä vaikken Donkkareista koskaan pahemmin välittänytkään, on kyseinen yhtye silti parempi esikuva suomirock-bändille kuin vaikkapa Anssi Kela. Eikä Nemo sinänsä mitään lajissaan kehnoa tavaraa ole; se ei ärsytä eikä tylsistytä kuoliaaksi, mutta kovin vaikea Oravanpyörästä on kuitenkaan innostua.

Pohjanmaalaiset jannut ovat saaneet kehuja livemeiningistään, ja levyltäkin voi havaita bändin rivakan ja energisen otteen sen esittämään musiikkiin. Albumin tavallista kireämpi ja säröisempi soundimaailma on myös onnistunut ja tuo musiikkiin pientä lisäsärmää. Biisimateriaali ei vain jaksa vakuuttaa. Sävellykset ovat suurimmaksi osaksi ennalta-arvattavia, eikä kappalelistasta nouse useammankaan kuuntelun jälkeen esiin yhtäkään suuntaan tai toiseen hetkauttavaa esitystä, Tyttö-nimistä lievästi tarttuvaa raitaa lukuunottamatta. Jo tekstin alussa mainitun DH-alkukirjaimisen bändin haamu on myös niin vahvasti läsnä miltei jokaisella Oravanpyörän biisillä, ettei Nemolle voi omaperäisyydestä pahemmin pisteitä jaella. Kappaleiden sanoitusten idearikkaudesta taas kertovat paljon jo niiden nimet: Vaikka sydän särkyis, Seuratkaa johtajaa, Minne elämä vie jne. Eli lyriikat ovat sitä osastoa, jonka korvat kuulevat, mutta aivot eivät rekisteröi.

Suomenkieliselle, perinteiselle popille ja rockille maassamme lienee aina kysyntää, joten kaupallista potentiaalia Nemossa varmastikin on. Oravanpyörä-cd on kuitenkin valitettavan helppo kuitata yhdellä sanalla: peruskamaa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-07-25
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.