Nightwatchman, The – One Man Revolution

Tom Morello: muusikko ja poliittinen aktivisti; kitaristi, jonka soitto on inspiroinut lukemattomia kepittäjänalkuja 90-luvulta asti.
Rage Against The Machine: Yksi edellä mainitun vuosikymmenen tärkeimpiä yhtyeitä; bändi, joka vei Morellon kertaheitolla rock-musiikin historiankirjoihin.
The Nightwatchman: Morellon akustisista trubaduurikeikoista alkunsa saanut sooloprojekti, ja samalla miehen paluu takaisin poliittisesti kantaaottavan musiikin pariin.

Jätin Audioslaven pois ylläolevasta listasta, sillä The Nightwatchman edustaa Morellon uralla suoraa jatkoa Rage Against the Machinelle, vaikka musiikkityylinsä pohjalta eroaakin siitä kuin yö päivästä. One Man Revolution kun on kokoelma folk-henkisiä protestilauluja, riisutusti mies ja kitara -pohjalta esitettyinä, pianon, huuliharpun ja rumpujen vain silloin tällöin tukiessa. Kantaaottavuus onkin se asia, mikä The Nightwatchmanin RATM:iin yhdistää. Morello ei todellakaan pelkää tuoda vasemmistolaista ajatusmaailmaansa julki eivätkä näiden kappaleiden sanoitukset jätä mitään tulkinnan varaan, ja hyvä niin. Vapaiden ja urheiden maan hallitsevien elinten lihoissa ei koskaan ole liikaa piikkejä.

Musiikillisesti levyn kaikki kolmetoista raitaa ovat sinänsä hyvin yksinkertaisia eikä niiden säveltämiseen ole takuulla kauaa aikaa mennyt, mutta minään “perusrämpytyksinä” niitä ei mitenkään pysty kuittaamaan. Kenties hiukan liian toistensa kaltaisia jotkut biiseistä kyllä ovat, mikä onkin ainoa albumin täysiltä pisteiltä pudottava seikka, mutta siitä huolimatta ei ole mikään ongelma kuunnella One Man Revolutionia yhdeltä istumalta läpi. Itse asiassa vaikeampaa saattaa olla sen kesken jättäminen, niin läpeensä vahvan tunnelman Morello on levylleen onnistunut luomaan. Kiekolta on vaikea nostaa esiin parhainta yksittäistä laulua, mutta esimerkkeinä toimikoot vaikkapa hiljaista voimaa uhkuva nimikappale, riipaiseva The Garden of Gethsemane tai nimestään huolimatta toiveikas Dark Clouds Above.

Täytyy myös myöntää, etten olisi ennalta millään uskonut Morellon olevan niin karismaattinen laulaja kuin One Man Revolutionilta paljastuu. Johonkin Leonard Cohenin tai J. Cashin tasolle on luonnollisesti vielä noin parinkymmenen vuoden verran matkaa, mutta noiden herrojenkaan rinnalla ei Morellon tarvitse hävetä. Näihin biiseihin miehen tulkinta ei voisi paremmin sopia, ja jokainen sana lauletaan tai lausutaan sellaisella tunteella mihin vain harvat pystyvät.

Siinä missä Rage Against the Machine pakottaa riehumaan ja puimaan nyrkkiä, The Nightwatchman pysäyttää ja hiljentää. Niin kuin Maximum Firepower –kappaleessakin todetaan: You don’t gotta be loud to be heavy as shit.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-27
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.