Rush – Snakes & Arrows

2002 : Vapor Trails – pitkän odotuksen jälkeen uusi studiolevy kaikkien suosikkikanukkitriolta. Platta sisälsi levytystaukoon nähden melko monta yllättävän asiallista biisiä verhottuna musiikkiteollisuuden keskuudessa lähes vitsiksi muodostuneisiin, saranoiltaan repeileviin soundeihin. Masteroijana toiminut Howie Weinberg pääsi mustalle listalleni puristaen kaiken hengen ja dynamiikan pois siltä yhdeltä yhä hengittävältä rock-bändiltä, jolta niitä ainakin vielä löytyi.

2007 : Snakes & Arrows – yllättävä tieto kahdeksannestatoista studiopitkäsoitosta America Juniorin veteraanikolmikolta vavahduttaa minut hereille jopa ennen sitä taianomaista ensimmäistä kupillista kahvia. En aivan saa suoraan ilmasta kiinni pehmustettua pakettia, minkä postimies/nainen luukusta pudottaa. Levy sinkoaa soittimeen hidastettuna ja kamera-ajolla höystettynä kuin Matrixissa ikään hypätessäni samanaikaisesti voltilla selkänojan yli tuoliini kaiuttimien eteen…

“Kohtuullista” ei ollut sana, jota toivoin muodostavani seuraavan tunnin aikana…

Mutta siihen on tyytyminen. Teknisestä toteutuksesta ei tee mieli naputtaa, mutta ne vetävät riffit, tyylitellyt bassolinjat, iskevät fillit ja oivaltavat kompit, sekä oudon viehättävät laulumelodiat joidenka synonyymi Rush parhaimmillaan on, ovat kaikki poikkeuksellisen harvassa. Soinniltaan melko tasapaksu ja amerikkainen Snakes & Arrows sisältää nyky-Rushin tapaan hyvin vähän koskettimia tai synia, mutta leirinuotiokitaraa, kaksitoistakielisiä sekä mandoliinin miltei koko sukupuuta taas kuullaan turhankin yltäkylläisesti. Kokonaisuudesta tulee mieleeni ehkäpä vahviten Counterparts, ilman Animaten kaltaista tyrmäystä tai Leave That Thing Alonen tapaista rohkeaa irroittelua. Ikävä kyllä liikumme nyt enemmän sillä peljätyllä Nobody’s Hero -osastolla.

Värikäs instrumentaali The Main Monkey Business ja erittäin kermainen The Way The Wind Blows tarjoilevat hyvinkin mahdollisesti platan parasta antia. Täytebiisipuolelta pöydälle voidaan nostaa lattea kolmikko Workin’ Them Angels, The Larger Bowl (A Pantoum) ja We Hold On.

Snakes & Arrows on harmillisen puolivillainen suoritus yhdeltä kaikkien aikojen suosikkiyhtyeistäni. Ehkä yhdeksästoista kerta toden sanoo? Toivo elää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-17
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.