Hellyeah – Hellyeah
Superryhmäksikin kutsuttu Hellyeah on avannut albumitilinsä Hellyeah-nimeä kantavalla esikoisellaan. Panteran, Damageplanin, Mudvaynen ja Nothingfacen jäsenistä koostuva heavy metal -yhtye panostaa tarttuviin ja perinteisiin riffipyörityksiin ja testosteronihuuruiseen bileasenteeseen asiaankuuluvien vähäpukeisten naisten ja alkoholipitoisten juomien kera. Lopputulos kuulostaa juuri siltä, miltä edellä mainittujen projektien sekoituksen olettaisikin kuulostavan.
Hellyeah merkitsee myös rumpali Vinnie Paulin paluuta takaisin musiikin pariin ja rumpujen taakse raskaan ja synkän kauden jälkeen. Tästä syystä tekisi mieli jättää koko yhtyeen mollaaminen sivuun. Pääasia, että Vinnie soittaa taas rumpuja. Ihan näin lepsulle linjalle ei voi kuitenkaan millään lähteä. Hellyeah-albumi on nimittäin pienoinen pettymys, varsinkin näin kokeneella muusikkovarustuksella. Hämmentävän yksinkertaisiin peruspalikoihin ja suoraviivaisuuteen tukeutuva musiikki palauttaa ajoittain mieleen 90-luvun nu metalin kulta-ajan, ja huimiin korkeuksiin kohoava uho ja pullistelu saavat välillä pohtimaan ovatko nämä rokkarit tehneet tämän tosissaan. Hellyeah pyrkii selvästi kiteyttämään kliseisen perinteen seksistä, naisista ja rokista.
Albumin yksinkertaisen ja melko tasaisen tavaran seasta löytyy muutama ihan toimivakin raita. Waging War erottuu massasta ehkä eniten lievän monimuotoisuutensa ansioista, ja kyseinen raita liippaa hetkittäin läheltä Panteran menoa. Todennäköiseksi albumin suosikiksi nouseva Goddamn on juuri sitä mitä itse nimi antaa olettaa: nopeaa ja tasaisesti tamppaavaa metallia yksinkertaisella ja takuuvarmasti tarttuvalla hoennalla. Tällainen raita istuukin yhtyeen nimen jatkeeksi kuin se nyrkki sinne hanskaan: tässä Hellyeah raidallaan Goddamn. Voiko asiaa tehdä enää selvemmäksi. Albumille on mahdutettu tietenkin myös muutama hidas raita tasoittamaan vauhtia, mutta kyseiset raidat lipsahtavat valitettavasti aivan liian kliseisen puolelle.
Albumin takakannessa yhtyeen miehet heiluvat lieskojen keskellä juomat käsissään, ja useamman kuuntelunkerran jälkeen alkaa yhä enemmän vaikuttaa siltä, että koko albumi on tehty hauskanpidon ohessa hauskanpitoa varten, ilman turhia paineita tai liian suuria tavoitteita. Albumi toimiikin todennäköisesti parhaiten juuri suurien ja iloisten pirskeiden viihdyttäjänä, jolloin juhlakansaan saadaan vauhtia varmasti mukanaan vievän yhteislaulun muodossa. Goddamn!
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-15
Arvostelija : Sini Hytönen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]