Obliteration – Perpetual Decay
Tyrant Syndicate, tuo Darkthoren päämiesten levy-yhtiö on jälleen ottanut hoiviinsa yhden vanhan koulun vanavedessä ryttäävän heviorkesterin. Kun aikaisemmat kiinnitykset ovat olleet enemmän black metaliin päin kallellaan, iskee Obliteration kintuille vaihteen vuoksi kunnon deathmurskaa. Sopassa tuoksuvat niin Ruotsin äijäin groovet, Keski-Euroopan thrashvoittoisuus kuin alkuaikain Floridan riffimyrskyt. Kun laulajamies kuulostaa vielä himpun verran Pestilencen Martin Van Drunenilta, voiko soppa mitenkään maistua jäljähtyneeltä?
Aivan ensiaskelilla huomio kiinnittyy yllättävän hyvälaatuisiin soundeihin. Rosoa ja maanläheisyyttä on riittävästi mutta muuten tuotanto on yllättävänkin kirkas ja ennen kaikkea pirullisen ponteva. Kitarat korisevat kuten kahdeksankymmentä luvun lopullakin ja paketin löyhkä leviää varmasti ympäri Pohjoismaita sen enempää yrittämättä. Äkkiseltään mieleen nousee myöskin Nicke Anderssonin luotsaama Death Breath, kummallakin orkesterilla kun tuntuu riittää näkemystä vanhan koulun mäiskintään, vaikka Obliterationin miekkosilla ei tiettävästi taustallaan olekaan yhtä multaista historiaa. Vauhtia ja vaarallisia raatoja riittää kyllä tälläkin tiellä tasaisen tappavaan tahtiin.
Yhtye osaa tehokkaasti niin pikaisen kuin laahustavankin rykimisen. Soittotaitoa löytyy siis varsin reilusti, joskin maukkaita soolorevityksiä olisin kaivannut jatkuvan pimeyden piristyksi. Ainut suurempi miinus Perpetual Decayn kohdalle koituu sen tasaisesta tappavuudesta, sillä mitään yksilöllisen tason jumalallisia esiinnousuja ei pimeyden keskeltä koeta, vaan peikot möyrivät koko albumin ajan pinnan alla yhtenä nöyränä massana. Manaamisesta ei kappalemateriaalin tasapäisyys ainakaan ole kiinni, sillä näillä loitsuilla saa isommankin golemin pitelemään korviaan.
Obliterationin pelinavaus tuo kaivattua rosoa kuolon pelikentille, sillä vaikka tekniset suoritukset ovatkin soittajilla kohdallaan, on yhtyeen henki kuitenkin kaiken pahan alku ja juuri. Raa’asti painetaan menemään vaikka hiki ja veri silmät välillä sokaisivatkin ja mikä parasta: tämän tahdissa voit harjoitella myös kotona!
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-21
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]