Slowmotion Apocalypse – Obsidian

Ensimmäisen albuminsa julkaisseen bändin kohdalla toteaa usein sen, että porukan olisi vielä osattava löytää se oma tyylinsä ja soundinsa erottuakseen muista tarjolla olevista saman genren edustajista. Näin myös totesin kuultuani italialaisen Slowmotion Apocalypsen pari vuotta sitten julkaistua debyyttiä My Own Private Armageddonia. Melodeathin ja metalcoren välimaastoon sijoittuva materiaali ei nimittäin sisällä yhtäkään rikettä, muttei myöskään yhtäkään koukkua. Tasaisen putken läpi väkisin puristettu musiikki potkii raivolla ja hardcore-vokaaleilla kliinisen mukavasti takamukselle, muttei saa edes hätkähtämään tai kohauttamaan olkia

No onko bändi sitten löytänyt sen oman tyylin uudelle albumilleen? Voi kai sitä tasapaksuuttakin kutsua omaksi tyyliksi. Muutos ei nimittäin ole mitenkään erityisen huomattava. Obsidian jatkaa samalla, jo tutulla linjalla taitavan, mutta hitusen puuduttavan paahdon parissa. Tällä kertaa materiaalin ympärille on kuitenkin saatu enemmän lihaa, ja tylsän kliiniseltä kuulostavaa otetta on löysennetty. Melodioista löytyy jo ideanjyviä, ja biisien rakenteista on saatu mielenkiintoisempia ja vaihtelevampia. Albumin loppupäätä on vielä piristetty koverin muodossa. Iron Maidenin Be Quick or Be Dead ryntää silmille ja rinnuksille röyhkeästi, ja ainakin tämän raidan kohdalla voi todeta, että bändi on aloittanut oman tiensä etsimisen. Iron Maidenin kädenjälki saa nimittäin uuden, omannäköiseksi muokatun ulkoasun Slowmotion Apocalypsen käsittelyssä.

Jos aloitus oli hieman jäykkä, lupaa yhtyeen toinen siirto kuitenkin parempaa tulevaisuutta. Obsidian ei vielä vakuuta ja takaa yhtyeelle loistavaa tulevaisuutta, mutta suunta näyttäisi joka tapauksessa olevan oikea.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-15
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.