Russian Love – Nergal

Muistan toki Russian Love -yhtyeen ­nimen, mutta yhtyeen uran alkuvuosien goottivaihe oli jäänyt minulta pimentoon. 1990-luvulla yhtye opittiin tuntemaan laajemmin ajalleen tyypillisenä alternative rock -yhtyeenä, joka hajosi ja katosi. Syksyllä 1988 ilmestynyttä debyyttialbumia Nergalia ei ole kuitenkaan unohdettu, ja kevättalvella se julkaistiin uudelleen suomalaisen Plastic Passionin ja italialaisen Eibonin yhteistyönä. Goottifaneille herkuksi albumin loppuun on lisätty vuonna 1987 ilmestynyt seiskatuumainen Malleus Maleficarum -EP, jonka alkuperäinen painos oli vain 200 kappaletta.

Nergalin kuunteleminen uutena albumina liki 20 vuotta sen ilmestymisen jälkeen on albumille sekä edullinen että epäedullinen lähtökohta. Levy tulee koetuksi puhtaasti sisältönsä kautta, mutta samalla se joutuu antamaan tykö kaikki ajan hampaan purematkin, joita klassikkolevyn asema voisi muuten pehmentää. Puremia levyllä toki on, mutta ne sulautuvat helposti osaksi levyn viehätystä: vokalisti Mika Ronkaisen englannin kielen artikulointi on ajoittain liian hentoa, samaten kuin levyn ohut, tosin tällä hetkellä myös hyvin moderni äänimaailma. Nämä tuovat kuitenkin levylle omanlaisensa tunnelman, joka kasvaa vahvaksi kokonaisuudeksi yhdessä Russian Loven tyylitajuisten sävellysten kanssa.

Kappaleissa kuuluu Russian Loven esikuvat (Joy Division, Bauhaus), mutta juuri runsaampi koskettimien käyttö tuo mieleen myös Mustan Paraatin. Etenkin ensimmäisen kappaleen Snow’n ujeltavat syntikat ja A Dream -kappaleen rytmit heijastelevat kuin peilitalossa. Kokonaisuudessaan Nergal sisältää runsaasti hienovaraisia, uhkaavia ja kekseliäitä kappaleita, joiden nouseminen pelkästään kulttisuosioon johtunee vain siitä, että Haapavesi ja Oulu olivat 20 vuotta sitten huomattavasti kauempana muusta maailmasta kuin mitä ne ovat nyt.

Tämä uudelleenjulkaisu ansaitsee ehdottoman positiivisessa mielessä kuluneeksi käyneen kulttuuriteon leiman. Uudet sukupolvet tarvitsevat muistutuksen näistä alkujuurista, ja minä ainakin kiitän.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-21
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.