Pain – Psalms Of Extinction

Dance metal tulee ja jyrää, heikommat pois alta!

Sukupuuttoon kuolemisen psalmeja tarjoileva Peter Tägtgren on jälleen kerran onnistunut tempaisemaan esiin mitä mainioimman albumin, joskin tämä levy on suht samankaltainen edeltäjänsä kanssa. Eli samaa tuhtia dancemetallia ironialla ja sarkasmilla maustettuna.

Painia kuunnellessa paikoitellen mieleen juolahtaa Saksan ylpeys, Rammstein, mutta se juolahdus kyllä häviää sen siliän tien. Edellisiin albumeihin verrattuna tällä levyllä ei tunnu juuri Sitä biisiä olevan, ennen kuin huomaa, että Does It Really Matter? jää soimaan päähän eikä se lähde pois sitten millään. Biisissä on aineksia samanlaiseksi hittibiisiksi kuin edeltäjällä ollut Same Old Song.

Se, mitä Psalms Of Extinctionilta ei löydä hakemallakaan, on se kunnon “discohitti” kuten esimerkiksi Rebirthilla ollut On and On. Nauruntyrskähdyksenkin albumi kirvoittaa, kun katsoo kantta. Väkisinkin mieleen juolahtaa, että onko Tägtgren Johnny Depp -wannabe. On meinaan niin Deppin näköinen mies kannessa kuin olla ja voi.

Kaiken kaikkiaan Pain ei petä tälläkään kertaa. Psalms of Extinction on hyvä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pisteitä tosin vähäsen laskee se, että mielestäni albumin kaksi viimeistä viisua ovat tylsistyttäviä. Ei siis mennyt ihan nappiin tällä kertaa, hyvin lähelle kuitenkin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-04
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.