Forgotten Sunrise – Willand

Virolaista Forgotten Sunrisea voi huoletta kutsua omaperäiseksi yhtyeeksi. Tälle äänimaisemoinnille en keksi vertailukohtia kirveelläkään, ja tiukkaa tekee jo pelkkä musiikkityylin kuvaileminenkin. Deathmetallilla aikoinaan aloittaneen orkesterin juuret kuuluvat nykyään lähinnä ajoittaisissa örinävokalisoinneissa; muutoin se seikkailee jossain industrialin, elektron ja goottitunnelmoinnin hämärissä välimaastoissa.

Runsaasti haastetta tarjoilee myös bändin toisen täyspitkän, Willandin, varsinainen sisältö. Levy ei todellakaan aukea helposti tai nopeasti, ja ensimmäisillä kuunteluilla se tuntuu vuoroin mielenkiintoiselta ja vuoroin lähes luotaantyöntävältä. Välillä yhtye tuntuu jopa tieten tahtoen terrorisoivan omia biisejään, esimerkiksi latteilla kärinälauluilla tai korviariipivillä syntikkasoundeilla. Mutta mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä enemmän ihastusta se alkaa herättää. Monimutkaisille ja taitaville sovitusratkaisuille on pakko nostaa hattua, ja kappaleet kätkevät järjestään sisälleen enemmän substanssia kuin ensikuulemalla huomaa.

Levyn tunnelma on pääosin on synkkä ja painostava, muttei yksioikoisella tai raskaskätisellä tavalla. Kappaleiden tyylikirjo vaihtelee aggressiivisesta mäiskeestä (Ropelove) pimeään grooveen (Christ Your Name) ja jyhkeään maalailuun (The Ownle:Noise). Juurensa ne juontavat yhtyeen laulajaan ja nokkamieheen Anders Meltsiin, jonka aivoista suurin osa sävellyksistä, sekä kaikki sanoitukset, ovat lähtöisin. Musiikillisten lahjojensa lisäksi mies ei ole hullumpi vokalistikaan, sillä vaikka karjumisia aiemmin hiukan kritisoinkin, hoituu puhdas, goottityylinen ulosanti häneltä aivan moitteettomasti. Ihmisääniä cd:llä kuullaan myös naislaulun, puhesamplejen sekä munkkikuoron muodoissa.

Täydellinen albumi Willand ei millään muotoa ole, mutta ehdottomasti suositeltava hankinta kaikille koneistetun musiikin ystäville, jotka kaipaavat audioelämyksiltään muutakin kuin helposti sulavaa kertakäyttöviihdettä. Itselleni Willandista on muodostunut jo lievä pakkomielle, ja tulen taatusti ihmettelemään sen sisältämiä äänikerrostumia vielä pitkään.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-06
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.