Kurituspuolue – Empiirinen Kosketus

Kurituspuolueen herrojen debyyttiomakustannealbumin kerrotaan sisältävän vahvasti kantaaottavia tekstejä ja raskasta rockia. Jonkinnäköinen punkinsekainen lataus päin naamaa kaasu pohjassa ja mitään anteeksi pyytelemättä? Kunpa olisikin. Huomiota herättäviin kansiin ja kiinnostaviin biisien nimiin nimittäin loppuu tämän retkueen kiinnostavuus meikäläisen osalta. Esikuviensa Pelle Miljoonan ja Motörheadin tavoin rokkaava orkesteri on jakautunut niin kahtia, että lähes toivoisin, että ulottuvillani olisi miksuspöytä, josta tietyt raidat voi häivyttää kokonaan ja toisia korottaa. Ja miksikö?

Kelpo työn levyllä tekevät kielisoittimet, jotka loihtivat esiin tiukankin oloista demppiriffiä ja toisaalta wahi-fiilistelyä, ja näiden pohjien päälle voisikin sitten rakentaa aivan todella onnistuneita kappaleita. Esimerkiksi kappaleet Olen mänty, Kumiparlamentti ja Manalan pojat ovatkin soitoltansa hienoja stygejä, mutta voi.

Valitettavasti yhdistettyä vokalistin ja rumpalin virkaa hoitava herra Rölli saa kappaleisiin tulkinnallaan sellaisen vireen, että kyseessä ei ole edes köyhän miehen versio Phil Collinsista vaan Pelle Miljoona pahimpana kankkusaamuna. Mutta koska Pelle Miljoonallakin on kuulijakuntaa, eikä laulajaa siis tietyissä kuulijapiireissä mitä ilmeisimmin arvoteta laulutaitonsa, tulkinnallisuutensa tai muunkaan laulajan rooliin kuuluvan asian mukaan, uskon tämäkin ulosannin siis tyydyttävän joitakuita varsin hyvin. Kovin suurena aukkona pidän myös sovitustyön kohtalaistakin puutteellisuutta eräissäkin levyn kappaleissa, harmittavimpana teoksena avausraita Ole kiltti, lopu tänään. On selvää, ettei rockmusiikissa tarvita loppuriimejä sanoitusten onnistumiseksi, mutta sovitustyötä ei mielestäni sovi jättää tekemättä. Tämä kappale edustaa karaoketason kiinnostusta musiikin tekoon. Ja se kantaaottavuus? Koirani ottaa voimakkaammin kantaa yhteiskunnallisiin tai mihin tahansa kysymyksiin haukkuessaan oravan puuhun.

Kuten kerrottua, levyllä on niin hajottava pimeä puoli, että se vie huomion sinänsä oikein kelvolliselta soitannalta. Mikäli eläisimme 70-lukua, olisi kokonaisuus varmasti enemmän fine, mutta kas, nythän kolkutellaan toista vuosikymmentä 2000-luvusta; älkäämme siis sortuko kaikkea nielemään, mitä?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-12
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.