Levyarvostelut

Malkovich – Kings N´ Bosses

Itse en koskaan oikein tajunnut Refusedin The Shape of Punk to Come -levyn hienoutta ja suurenmoista nerokkuutta. Toki tuolla levyllä, jota jotkut pitävät kaikkien aikojen parhaana punk-levynä ja äärimmäisen vallankumouksellisena teoksena, on muutama ihan hyväkin kappale. Tästä pääsemmekin sitten Hollantiin ja orkesteriin, joka on kotoisin sieltä. Muutama vuosi sitten täyspitkällä A Criminal Record esiintynyt Malkovich yrittää päästä samoihin tunnelmiin kuin Refused “pääsi” aikoinaan, ainakin niiden joidenkin mielestä. Hollannin pojat olivat kieltämättä varsin seksikkäitä promokuvissa tuulipuvut ja vastaavat gearit päällä, mutta nyt meno on muuttunut uuden levyn myötä. Kings N’ Bosses on pelkkää juhlimista ja loputonta hauskaa, party party party!

Äärimmäisen rasittavasti nimetyillä (numeroiduilla) kappaleilla levynsä täyttävä Malkovich kuuluu niihin outoihin ja epätavallisiin punk/hardcore-bändeihin, joita Hollanti meille tarjoaa. Bändin omalaatuisuutta voisi siis varrata vaikkapa Das Oath -orkesteriin, joka on myös, yllätys yllätys, Hollannista. Musiikkinsa Malkovich on taikonut jostain rockin, punkin, hardcoren ja trancen välimaastosta, joista viimeisimpää en odottanut levyltä ikinä löytyvän. No mitäpä ovat juhlat ilman kaikista kehitetyistä musiikin tyyleistä kamalinta, trancea? Kings N’ Bosses on varsin omalaatuinen albumi, joka välillä, eli parhaimmillaan, muistuttaa Refusedin tähtihetkistä kombinoituna Dag Nastyn melodiseen hardcorepunk-kiihkoon. Huonoimmilla hetkillään bändi taas kuulostaa aivan hirveältä, ja kuten jo aikaisemmin totesin, teknon tai trancen (tai mitä paskaa sellainen musiikkityyli sitten onkaan) yhdistäminen punkkiin ei ole ikinä hyvä asia, ei edes Refusedin tekemänä.

Minullahan ei siis ole mitään Refusedia vastaan, sillä bändin pari ekaa levyä ovat ihan hyviä. Malkovichin kohdalla asia tuntunee olevan hieman samoin, pidin kyllä edellisestä A Criminal Record -levystä ja Kings N’ Bossesilla on myös hetkensä. Jostain syystä Malkovichillä ei kuitenkaan ole samanlaista intoa, mikä Refusedin levyiltä välittyy parhaimmillaan. Mutta jos paljon tässä arvostelussa puhutun ruotsalaisen bändin tuotanto on lähellä sydäntäsi, varsinkin megayyber upea The Shape of Punk to Come, ota haltuun uusi Malkovich ja lähde mukaan juhliin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-22
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.