Dillinger Escape Plan with Mike Patton – Irony Is A Dead Scene

Kohdistin tähän julkaisuun paljon ennakko- odotuksia ja jonkun verran epäluuloisia aavistuksia. Miten paljon Patton toisi omia näkemyksiään, miten bändin musiikki muuttuisi uuden yhteistyökumppanin myötä? No kerrottakoon että The Dillinger Escape Planin ja Mike Pattonin kombinaatiosta syntyi neljä kappaletta sisältävä helmi.

Dillingerin musiikkia voisi luonnehtia hallituksi kaaokseksi, metalcoreksi, jota maustetaan aavistuksella jazzia ja ripauksella skitsofreniaa. Lähes aina kuunneltuani Dillingeriä tuntuu, että sen jälkeen soittimeen on turha laittaa ainuttakaan levyä. Hiljaisuus on tervetullutta, hiljaisuus tuo aikaa ajatella hetki sitten päättynyttä kuuntelukokemusta. Kuulemistani bändeistä ainoastaan Tool ja Converge ovat pystyneet samaan. Tämä on hyvin ahdistavaa ja synkkää musiikkia, joka samalla vetoaa todella syvästi.

Miten Patton sitten on vaikuttanut bändin ilmaisuun? Ensimmäinen huomattava tekijä on se, että korviin ei iske jatkuva huuto. Pattonin äänihän on tunnetusti monialainen ja muuntautumiskykyinen. Tällaiseen musiikkiin se sopii paremmin kuin (aseta tähän kohtaan mieleisesi kielikuva, joka tulee joka tapauksessa jäämään liian laimeaksi). Näiden miesten yhteistyön soisi jatkuvan tätä ep:tä pidempään, ikävä kyllä näin ei ilmeisesti tule tapahtumaan. Ilokseni sain huomata, että lyriikat ovat lähes yhtä sekavia kuin itse musiikkikin, molempien ymmärtämiseen vierähtää tovi jos toinenkin. Ainut tekijä, joka laskee pisteytystä on ep:n päättävä Aphex Twin laina, Come to daddy. Jotenkin odotin siitä hieman aggressiivisempaa, toki jos olisin perehtynyt Aphex Twinin tuotantoon saattaisin pitää tästäkin enemmän. Kyseessä on kuitenkin ep, jota ei kannata jättää väliin, tämä ei voi olla saamatta aikaan jonkunlaista reaktiota, näinä tarkoituksettoman ja yhdentekevän musiikin aikoina.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-10-20
Arvostelija : Samuli Peurala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.