Vital Remains – Icons Of Evil

Terrorizer-lehden Paul Schwarz kuvasi omassa arvostelussaan (#157) Vital Remainsin uusinta levyä niin osuvasti, etten osaisi paremminkaan sanoa: ”Levystä jää sellainen yleisvaikutelma, että siitä voisi napata 20 minuuttia pois ja se silti tuntuisi vielä liian pitkältä”. Icons of Evil on laadukas, paikoin mestarillinen, mutta yhtä kaikki, se on myös puuduttava, tukahduttava – ja aivan liian pitkä.

Amerikkalainen Vital Remains on tahkonnut death metaliaan jo kolmella vuosikymmenellä. 1990-luvulla se julkaisi neljä albumia, joista erityisesti Forever Undergroundilla (1996) on vannoutuneita kannattajia. Varsinainen läpimurto tuli kuitenkin vasta Dechristianize -albumilla (2003), jolle murisijaksi oli saatu Deiciden keulakuva Glen Benton. Kuivakan raakasoundinen levy kannatteli eeppisiä mittoja lähenteleviä, täyteen soitettuja kappaleitaan ja onnistui niin mainiosti, että moni jo toivoi Bentonin unohtavan tuolloin yössä vaeltaneen Deiciden ja keskittyvän Vital Remainsin luotsaamiseen.

Vital Remainsin paluuta sai odottaa neljä vuotta. Tony Lazaro on säveltänyt uudelle levylle paljolti Dechristianizen linjassa kulkevia teknisiä ja soitannollisesti rikkaita kappaleita. Ulosanti on edelleen todella ripeää, poukkoilevaa, mutta osaavissa käsissä hienosta kasassa pysyvää death metalia. Kokoonpanossa on mukana vanha aisapari Dave Suzuki, ja Benton suo taas levylle laulusuorituksensa. Äänitys on suoritettu Erik Rutanin (Hate Eternal) hovissa. Soundit ovatkin ainoa selkeä parannus edeltäjälevyyn verrattuna.

Soitoltaan näin osaavia ja monipuolisia yhtyeitä ei ole monta. Etenkin kitaraosuuksiin on panostettu tällä levyllä vielä aiempaa enemmän, ja soolot soivatkin melodisen kirkkaina. Valitettavasti läpitunkeva melodisuus on samalla myös tylsyttänyt bändin ilkeyden terää. Siinä, missä yhtye edellisellä levyllään pystyi pitämään kasassa – paikoin uskomattomastikin – liki kymmenminuuttisia biisejä, tällä levyllä se siinä epäonnistuu. Esimerkiksi Scorned-raidalla viimeiset pari minuuttia eivät tuo kappaleeseen mitään lisää vaan ainoastaan syövät pois sen tehoa. Tiiviimpään sovittamalla Icons of Evil olisi iskevämpi, mutta silti yhtä päällekaatuvan kaoottinen, mikä yhtyeen kohkauksessa onkin viehättävää.

Jos maailmasta poimisi 100 satunnaista death metal -bändiä, Vital Remains pieksisi niistä 99. Virheiden osoittelu tuntuu turhalta, mutta 67-minuuttinen turboahdettu death metal -levy on vain liian pitkä. 20 minuuttia lyhyempänä tuskin kukaan oli nurissut jääneensä ryöpytyksestä nälkäiseksi.

Vielä kun levy päätetään lainakappaleella, sinällään mainiolla versiolla Yngwie Malmsteenin Disciples of Hellistä, tuntuu, ettei Vital Remains ole nähnyt metsää puilta tätä levyä tehdessään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-07
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.