Powerwolf – Lupus Dei

Powerwolf syntyi vähintäänkin epäilyttävissä olosuhteissa: kaksi saksalaista oli Romaniassa “kulttuurilomalla” tutustumassa paikalliseen juomatarjoiluun, ja eräässä räkälässä erikoinen miekkonen kertoi kavereille saaneensa klassisen laulukoulutuksen ja haluavansa bändiin näiden kanssa. Tyypilliseltä loppuillan turinalta kuulostava tarina sai kuitenkin epätavallisen lopun, kun Attila Dorn -pseudonyymiä käyttävä vokalisti saapui vastavierailulle Saksaan, ja näin Powerwolf sai alkunsa. Pari vuotta sitten ilmestynyt debyyttikokopitkä jäi ikävän vähälle huomiolle, vaikka se sisälsi huiman joukon tutuista aineksista rakennettuja mutta kärpäspaperin lailla tarttuvia hevisävellyksiä. Tuore Lupus Dei toivottavasti tavoittaa useampia korvapareja, sillä samaa herkkua on tarjolla lisää: King Diamondin ja monia keskieurooppalaisia hevinimiä mieleen tuovat rallit ovat parhaimmillaan aivan silmittömän iskeviä. Ihmeitä saa tapahtua, elleivät esimerkiksi Saturday Satan ja Behind the Leathermask jää vuoden kovimpien metallikappaleiden kastiin. Kaiken kruunaa vokalisti Dorn, joka laskettelee koulutetulla äänellään soiton päälle huikean komeita lauluraitoja. Kyse ei suinkaan ole millintarkasta oppikirjalaulusta vaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan rokkiasenteella hoidetusta suorituksesta.

Yhtye on poikkeuksellisen viehtynyt kansantaruihin, niissä esiintyviin susiin sekä muihin kummajaisiin. Vähemmän yllättäen pinnalla on myös kristinusko, jota nostetaan tuon tuosta esiin negatiivisessa valossa. Bändikuvassa kalmoiksi meikattu viisikko ei kuitenkaan ole liikkeellä kulmahampaat irvessä, vaan homman nimi on selvästi tyylikäs hauskanpito, jonka sivutuotteena on saatu synnytettyä poikkeuksellisen laadukasta kappalemateriaalia. Juuri vampyyriteeman esilletuonti tosin hieman hämmästyttää, sillä vaikka Dracula ja kumppanit Bram Stokerin teosten vuoksi yhdistetäänkin helposti Transilvaniaan, moni tavallinen romanialainen on kliseisiin ja Hollywoodin synnyttämiin legendoihin lähinnä kyllästynyt. Dorn kuitenkin kokee tarpeelliseksi tuoda kansantarujen lisäksi esiin myös tätä maansa tuoreempaa historiaa. Nicolae Ceausescua ei sentään kaiveta haudasta.

Kaikki levyn kappaleet eivät edusta kuninkuusluokkaa, mutta kokonaisuus nousee kirkkaimpien tähtien ansiosta todella korkealle. Tyylikkäästi ujeltavat soolot vihjaavat jo tässä vaiheessa kevättä, että kyseessä on yksi vuoden levyistä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-09
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.