Hatesphere – Serpent Smiles And Killer Eyes

Tanskanmaalta tärähtää jälleen, kun peltovaltion julmin thrashviisikko julkaisee uuden albuminsa Serpent Smiles and Killer Eyes. Ennakkoon yhtye uhosi puskevansa tyyliään deathmetallisempaan suuntaan ja laskevansa yleistempoa muutamalla pykälällä. Nämä ”uudistumismieliset” kommentit ovat toteutuneet ainakin sen osalta, että kappaleiden välinen dynamiikka on lisääntynyt sitten edellisen albumin, ja vaikka rytyyttely jatkuu muuten Hatespherelle tyypillisen tapaan, osoittautuu herrojen vakaa kartanlukutaito toimivaksi kerta toisensa jälkeen.

Vaikka nykypäivän rässimarkkinoilla yhtyeet kopioivat toisiaan enemmän kuin brotherhood-in-metalin nimissä luulisi olevan sallittua, on Hatesphere onnistunut luomaan ympärilleen piikikkään panssarin, jonka sisällä kehittää omaa tyyliään ja vuosi vuoden jälkeen puskea markkinoille levyllisen verran omaperäistä ääntelyä. Jacob Bredahlin räkäinen ärjyntä yhdistettynä miehekkääseen örähtelyyn ja puolipuhtaaseen revittelyyn vetää hymyn huulille kerta toisensa jälkeen, ja onhan herra lavaesiintyjänäkin erittäin raivoisa tulkitsija. Kitaristikaksikko Hansen–Jacobsenin riffikynä tarjoaa niin puhtaita bängäyshetkiä kuin melodisempia nostatuksiakin, ja edelleen ne pitävät Hatespheren lipun peruspätkyttäjää korkeammalla. Erikoismaininta täytyy kuitenkin antaa rumpaliherra Gyldenøhrille, jonka soittoa harvinaisen letkeä groove dominoi. Vankka todiste tästä onDrinking with the King of the Deadin väliosa. Ottakaapa oppia, kuinka perustason nakkikompilla nostatetaan pitin laidat pystyyn.

Hatespheren levytykset ovat aina luottaneet vahvan kokonaisuuden voimaan, jota uusinkin kunnioittaa. Mukaan on kyllä mahtunut heikompiakin hetkiä, kuten aloitus Lies and Deceit ja Forever War, mutta myöskin runsaampaa kattausta, kuten Damned Below Judas seuranaan koko levyn loppupuolisko Feeding the Demonsista eteenpäin osoittaa. Lisäksi lyyrisen osaston lievä kieli poskella –toteutus istuu kokonaisuuteen kuin ruuvitaltta ohimoon. Kuten aikaisemminkaan, ei Hatesphere luo mitään uutta eikä mullistavaa, mutta yhtyettä varmempaa ja tahdikkaampaa perusrunttauksen osaajaa ei uudemman metallisukupolven osalta ole näillä leveysasteilla vielä tähän päivään saakka kuultu. Kun edellä mainittujen todisteiden lisäksi levyillensä on yleensä ruuvattu pirun tanakat soundit, ei suurempia valituksen aiheita pääse syntymään, kipeytyneitä niskalihaksia ja turvonneita ohimoita lukuun ottamatta. Innolla tulevaa Tuskaa odotellessa, we all should drink with the king of the dead.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-05
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.