Godsmack – Faceless

Odottelin Bostonin poikain uutukaista melko tohkeissani. Ajattelin, että kolmannella levyllä palaset loksahtaisivat kohdalleen. Turha oli toivoni. Godsmackin omituinen levytysalisuorittaminen jatkuu Facelessillä, vaikka taas on otettu askel parempaan. Kahden vuoden takainen Provinssin keikka osoitti, että livepuolella homma on jo esimerkillisessä kuosissa.

Kaikki elementit ovat Facelessillä koossa. Sully Erna on loistava vokalisti, joka on venyttänyt ulosantiaan entisestään. Tony Rombola paiskoo parhaimmillaan väkeviä kallomurskariffejä ja Robbie Merrill plätkyttää taakse jykevät alataajuudet. Rumpuihin on hommattu uusi mies, Ugly Kid Joesta ja Amenista tuttu Shannon Larkin. Tuottajana on niinkin kova nimi kuin David Bottrill (Tool, King Crimson). Herrat eivät vain ole taaskaan saaneet levylleen tarpeeksi hyviä biisejä.

Straight Out Of Line avaa levyn sodan melskeellä. Idea on pöllitty Metallican Onesta niin suoraan, että kyse on kaiketi kädenojennuksesta. Biisi on ensiluokkainen. Sen lisäksi levyn nimibiisi, Changes ja Make Me Believe lupailevat elämyksellistä hard rock -tuotosta. Skorpionikuningas-leffan soundtrackillakin ollut I Stand Alone on myös toimiva rypistys. Kuudentena tulevasta Re-Alignista lähtien taso sitten laskee kuin sen kuuluisan Mansikin häntä. Loppupään biiseistä vain I F****** Hate You potkii metallikärkisillä. Serenity lopettaa levyn akustisiin kitaroihin ja mystisiin tunnelmiin, muttei pysty ensimmäisen levyn Voodoon magiaan.

Oikein harmittaa. Godsmackilla olisi kaikki edellytykset tehdä kirkkaana loistava rock-klassikko. Faceless on porukan tähän asti paras levy, mutta parempaa on lupa toivoa. Josko se olisi sitten se seuraava…

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-09
Arvostelija : Vilho Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.