WASP – Dominator

Nyt on sitten nähty sekin ihme, että Blackie “Wild Child” Lawless on vakavoitunut – ja ryhtynyt jopa politikoimaan kotimaansa imperialistista johtoa vastaan. Tuoreen Dominator-levyn kannessa komeilee palava tähtilippu, luodin läpäisemä pääkallo ja hävittäjäkone. Myös biisit henkivät katkeruutta George W. Bushin valheisiin perustavaa terrorisminvastaista sotaa kohtaan. Minkään hippimusiikin pariin Blackie ei kuitenkaan ole eksynyt, sillä tarjolla on melko perinteistä hevirockia, jossa kitarat tekevät selvää jälkeä ja Lawless yrittää keuhkota parhaansa mukaan. Vaikka miehen ilkeä lauluääni ei ole enää parhaassa terässään ja Dominator tuskin jää historiaan yhtyeen merkkipaaluna, uutukainen on joka tapauksessa varsin onnistunut tekele.

Riffipuoli on kohdillaan heti avausraidasta Mercy lähtien. Tämän mukavasti rullaavan biisin muutkin elementit ovat kunnossa, vaikka osa niistä onkin lainailtu turhan suoraan bändin 80-luvun hiteistä. Suoraviivaisemmin jyräävä Long, Long Way to Go vie kuuntelijan huomattavasti nopeampiin tunnelmiin, jotka uppoavat varsin kivuttomasti. Take Me Up taas edustaa bändin hempeilevämpää linjaa, vaikkei suoranaisesta balladista voikaan puhua vahvan kitaravallin vuoksi. Energinen The Burning Man on jälleen perusvarmaa kamaa, joka iskeytyy vahvasti mieleen mutta ei jaksa säväyttää.

Tämän jälkeen on vuorossa levyn monipuolisin biisi, Amerikan sisällissodan aikoihin sijoittuva voimaballadi Heaven’s Hung in Black. Kappale kasvaa hiljalleen varsin vahvaksi tulkinnaksi, joka on parasta WASPia vuosikausiin. Loppupään raidat eivät yllä enää alkuunkaan samalle tasolle, sillä esimerkiksi Teacher-biisin riffi on kuin suora kopio avausraidan vastaavasta. Viimeiseksi isketty menevä rock-siivu Deal with the Devil poikkeaa puolestaan turhan selvästi levyn muusta materiaalista vahvoja AC/DC-assosiaatioita synnyttävine duuri-iloitteluineen.

WASP saapuu kesäkuun lopulla Tuskaan, jossa setti koostuu luultavasti parinkymmenen vuoden takaisista helmistä. Mutta toisin kuin esimerkiksi Maidenin kohdalla, yleisö tuskin joutuisi pettymään näkemäänsä, vaikka settiin olisi mahdutettu esimerkiksi viisi biisiä myös uutukaiselta; sen verran tyylikästä vääntöä valtaosa levystä on. Kokonaisuutena Dominator ei kuitenkaan yllä aivan huippupisteisiin, sillä mukana on turhan paljon kierrätysmateriaalia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-23
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.