Viola – Wonderabilia

Viola loi nahkaansa jo edellisellä albumillaan karsimalla jäsenistöä ja siirtymällä melopopista koneellisempaan suuntaan. Wonderabilialla sitä suuntaa jalostetaan edelleen. Edellinen albumi Anything Can Stop Us kuulosti kokeilevalta ja leikittelevältä. Wonderabilia on siihen nähden tasaisempi kokonaisuus, vaikka kyllä niitä nyrjähtäneitä rytmejä tältä uutukaiseltakin löytyy. Kitarat on tyystin unohdettu ja sen sijaan rummut ja erilaiset synarytmit on nostettu hyvin pinnalle. Kun tähän yhdistetään laulaja Riku Kärkkäisen tutun melankolinen ääni, on lopputuloksessa samaan aikaan sekä kepeyttä että surumielisyyttä. Edellisten tuotosten tapaan ovat 80-luvun vaikutteet edelleen vahvasti mukana.

Suosikeiksi Wonderabilialta nousevat taustaltaan kiinnostavimmat kappaleet: Ordinary Teenage Sensation ja Always the First Steps albumin alkupuolelta ja Outsider Code loppupuolelta. Myös New Orderin tyyliin tanssittava Imaginary Times kampittaa koskettavuudellaan lopulta puolelleen. Kaikkiaan albumin alkupuolen anti tuntuu vahvemmalta kuin jälkipuolen, jossa vauhti hidastuu ja tunnelma seestyy. Jostain syystä pianoballadit Planet Struck ja Starlight and Further eivät kosketa. Hidas mahtipontisuus ja tunteellisuus yhdistettynä Kärkkäiseen lakoniseen, surulliseen ääneen vievät musiikin ehkä jo liikaa patetian puolelle. Ehkeivät laulumelodiat ole näissä levyn hitaammissa muutenkaan aivan vahvimmillaan.

Viola painii niin omassa sarjassaan, että muutamat heikommat biisit on helppo antaa anteeksi. Ja kun yhtyeen tyyli on vain selkiintynyt ja koneistukset varmempia kuin edellislevyllä, ei pisteitäkään voi antaa vähemmän kuin viime kerralla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-04
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.