Putous – Aavikon Kukat

Kokkolalaisesta Putouksesta tulee ensimmäisenä mieleen osuuskaupparyhmän, teollisuuskonsernin tai maahantuojan pikkujoulut HimosAreenalla, Hullussa Porossa tai vastaavassa viihtymiseen suunnitellussa paikassa. Fiilis on harmiton, kun vatsa on täynnä lihaa ja pää täyttymässä alkoholista – eikä tarvitse olla töissä. Steriilissä hengennostatuksessa sopisikin kuulla Putouksen Nousukasta uraa -kappaletta, jossa eletään ”aikoja kovia”, kun on tärkeää ”kasvattaa pääomia”. Pidot tarjoavan johtoportaan viesti vierisi mieleen ja hauska jatkuisi.

Putouksella on musiikki täysin kunnossa, jos vain unohdetaan sisältö. Pitkään soittanut bändi soittaa hyvin ja sillä on riittävän iso ja monipuolinen soundi. Laulaja Olli-Pekka Hylkilän ääni ei häiritse, mikä onkin tähän tyylilajiin jo riittävästi. Myös bändin panostaminen tuotteensa ulkonäköön on kunnioitettavaa. Omakustanne on kääräisty digipack-kansiin, mukavasti mummolan tuoviin kuosiin. Siitä piste.

Mutta nämä kappaleet. Neljä kappaletta ovat sillä pikkujoulu-tasolla ihan kivoja, mutta muuten Putouksen tapa tehdä Suomi-rockia on ärsyttävän orjallisesti keskiviivaa seuraavaa. En saa näistä kappaleista yrittämälläkään mitään irti. EP:n kolme ensimmäistä kappaletta sulautuvat toisiinsa ollen ripeämpiä rallatuksia, kun viimeinen Pudotus erottuu balladina, mutta sekin lopulta muodostuu muotoonsa turvallisen kappalerakenteen ympärille. Kappaleen kitarasoolot, etenkin tuplaukset, kuulostavat kyllä hienoilta.

Tällekin musiikille on varmasti oma kuulijakuntansa, ja kunnioitan ehdottomasti Putouksen työmoraalia. Jos on kuitenkin tottunut kuuntelemassaan musiikissaan edes pieneenkään särmään, niin tätä yhtyettä ei voi suositella.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-28
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.