Anomus – Valveunia

On helppo ymmärtää, miksi vasta pari vuotta toiminut, nuorekas Anomus-viisikko on kerännyt kahdella omakustanne EP:llään laajalti huomiota mm. YleX:llä. Kuinka virkistävää onkaan kuulla erinomaisesti soitettua, suomenkielistä poprockia vailla ylimääräistä iskelmällisyyttä – ominaisuutta, joka on pääsyyllinen monien suomirokki-viritelmien ylenpalttiseen paskuuteen.

Toki Anomus soittaa jo todistetustikin valtavirtaradioon menevää popmusiikkia, jossa on orastava kaupallinen ulottuvuutensa. Se tekee tämän kuitenkin tyylikkäästi, huolitellusti ja harkiten, mikä erottaa sen hienosti monista kaltaisistaan. Eikä bändin musiikki edes ole niin suoraviivaista kuin miltä alkuun vaikuttaa. Esimerkiksi kappaleiden ensikuulemalta naiiveilta vaikuttavat sanoitukset kätkevät sisäänsä usein mielenkiintoisia jippoja. Erityisesti EP:n päättävä Totuus minusta onnistuu saavuttamaan samaa vieraantuneisuuden tuntua mitä löytyy vaikkapa joistain Herra Ylpön teksteistä – yksinkertaiset asiat, arkipäiväiset tunteet esitetään valossa, joka tekee niistä kiehtovan vääristyneitä.

Välillä vaikuttimet kuuluvat liian selvästi läpi, mistä selkeimpänä esimerkkinä Syksy-kappaleen turhan ilmeinen CMX-aloitus. Mutta vaikka CMX ja Maj Karma tässä mainitaankin, ei Anomuksen voi missään nimessä sanoa tallaavan samoja, synkeitä polkuja. Päinvastoin, yhtye kruisailee päättäväisesti eteenpäin omalla aurinkoisella suomipop-kaistallaan kuitenkaan sortumatta tyhjänpäiväisyyksiin tai mauttomuuksiin. Se on tässä genressä harvinaista herkkua, eikä levytyssopimus liene kaukana.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-22
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.