Voltage – Way Too Much

Onpahan rouhea ääni vokalistilla. Harvoin törmää yhtä verevään tulokkaaseen. Mutta eipä bändikään, Voltage, paljoa jälkeen jää. Tiukkaa ja asenteista soittoa. Hyvä hyvä.

Promokirje puhuu ”kasarihenkisestä” hard rockista. No, kasari ja kasari, kyse on enemmän ajattomuuden suuntaan viittaavasta musisoinnista kuin mistään muusta. Annetaan palaa eikä välitetä muusta. Siitä rock’n’roll syntyi aikoinaan, ja siitä se tänäkin päivänä elää. Voltage on uusimpia rockin sanansaattajia.

Yhtye on saavuttanut urallaan finaalipaikan Ääni & Vimma -kilpailussa, ja mahtuupa meriittilistalle myös Turun Bandstand-kisan palkintokorokepaikka. Ei ihmekään, sillä siksi sujuvaa bändin soitanta on. Perinteistä hard rockia, perinteistä ammentaen, mutta niitä liikaa kumartamatta. Soppa on lähestulkoon valmis.

Joitakin esteitä yhtyeen taipaleen varrelta kuitenkin löytyy: sen kappaleet eivät vastaa ylvään soitannan asettamaan huutoon. Todella kova meininki kaipaisi rinnalleen todella kovia kappaleita. Nyt joudutaan tyytymään kolmen tähden tekeleisiin. Niinpä arvion loppusaldokaan ei voi täyttä viittä merkkiä saada, vaan on tyydyttävä neljään. Musiikin tulee tarttua kuin purkka tukkaan. Nyt se ei sitä tee. Lennon-McCartney soimaan ja vaikutteita ottamaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-21
Arvostelija : Juhani Orismaa

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.