Nick Arse & The Arsenicks – Varhaiseläke

Mitäköhän tässä on lähdetty hakemaan? Nimi viittaa Arto Muna ja Millennium -henkiseen huumoriin, mutta ulosanti on suomalaisen jäyhää, syväluotaavan oloisilla lyriikoilla varustettua, hmm, perinnemusaa. Tämä on kuin lukisi Waltarin Sinuhea Mad-lehden kansien välistä.

Nick Arse & The Arsenicksin soitosta kaikaa 70-luvun henki ja varsinkin Juice Leskisen tuolle kultaiselle vuosikymmenelle antama panos. Koskettimet ovat kuin suoraan Slamin levyltä, mikä on hyvä asia; mestareilta on hyvä ammentaa. Progemaista menoa, pienellä iskelmällisellä vivahteella varustettuna. Se on siinä.

Kappaleet ovat keskitarttuvia, ja suunta on oikea, mutta perille ei päästä. Varhaiseläke laulaa maakuntien nimiä mainiten ja jättää itsestään kovasti viisastelevan kuvan. Zen Cafen Putro osaa viisastella kuulostamatta itsetarkoitukselliselta, Nick Arse & The Arsenicks ei. Ikävä kyllä.

Musiikillisesti yhtye on osaavan oloinen, ja meriittilistalla komeilevat kuusikymmentä keikkaa kuuluvat soitossa. Ote on sen verran vakuuttava. Kyse on siitä, että on saatu leivottua oiva kakun pohja, mutta täytteet ja nonparellit vain puuttuvat. Mitä ne voisivat olla? Selkeä suunnanvaihto, se lienisi ratkaisu.

Nick Arse yhtyeineen on kuin anarkistisen Kumikamelin ja suurten ikäluokkien miellyttäjän, Yölinnun, sekoitus. Tämä ei ole lainkaan huono asia, mutta kun jokin puoli tulisi valita, ja sitä orkesteri ei tee. Se jää kerrosten väliin, hakkaamaan hissin seiniä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-21
Arvostelija : Juhani Orismaa

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.