Thraciar – Stillborn

Toisen demonsa julkaisseen puolitoistavuotiaan bändin voi sanoa olevan kappaleiden teossa ahkera. Lisäksi death metalia tykittelevän orkesterin, jossa 3/4 jäsenistä on naispuolisia, ja vain basistin virka on luovutettu mieshenkilölle, asetelma ei näissä karvanaamojen valloittamissa heviympyröissä ole lainkaan haitaksi – voidaan siis luonnehtia lähtökohtien olevan kunnossa.

Entäpä se musiikillinen puoli? Bändi möyryää kyllä yhtä brutaalisti kuin mikä tahansa asiaansa uskova alan orkesteri, tuplabasari läpättää tuhdisti ja örinä on on sopivan vivahteikasta. Harmillisena puolena on sovituksellisuuden puute ja riffien keskinkertaisuus, jopa kummallisuus. Paikoitellen leadkitarariffistä tulee mieleen halpa tietokonepelimusiikki. Tämä seikka vaivaa orkesteria demon jokaisessa kappaleessa. Lisäksi nyansseja ja selkeästi vaihtuvia osia jää kiekolta kaipaamaan. Viimeinen kappale Scars onnistuu parhaiten pitämään mielenkiinnon yllä ja on kokonaisuudessaan lätyn kunnianhimoisin raita.

Onhan niin, ettei death metalia soitettaessa pyritä kuulostamaan miltään Thin Lizzyltä, mutta kyllä pienillä breikeillä ulosantiin saadaan rekanlavallinen iskuvoimaa lisää. Nyt lätty pyörähtää käyntiin ukkosen lailla, mutta jälkimauksi jäävät kakofoninen ryske ja hassut skebamelodiat. Demo on kuitenkin sopivan lyhyt, ja sen takia kuunneltavissa läpi useita kertoja peräkkäin. Levyn örinäsuoritukset ansaitsevat useamman kuuntelukerran, ehdottomasti. Tulevilta julkaisuilta on lupa odottaa kyllä enemmän, ja uskon, ettei bändi aivan kaikkea ole näihin veisuihin puristanut.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-21
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.