Masters Of Luxury – Welcome To Opulence

Masters of Luxury ei piittaa normatiivisista kappalerakenteista tai genrerajoista. Se ei myöskään usko, että vitsibiisit eivät ole hauskoja. Tuntuu kuin yhtyeellä olisi riittävät kyvyt saada aikaiseksi vakuuttavasti rullaavaa stoner rockia ja bluesahtavaa metallia yhdistelevä albumi, mutta kaikki menee aina jossain vaiheessa läskiksi. Kukaan yhtyeessä tai sen lähipiirissä ei ole osannut karsia biiseistä ja biisien joukosta toimimattomia elementtejä pois. Suoraan sanottuna, bändi ei osaa kirjoittaa hyviä biisejä.

Sarkastiseen hyvinvointiin tervetulleeksi toivottava Welcome to Opulence -debyytti veistää lastuja laadukkaasta puusta. Peruspoljento on blues-pohjaisessa metallissa ja stoner rockin matalavireisessä pörinässä. Vertailukohtia voisivat hyvinkin olla Kyussin, Fu Manchun, vanhan Clutchin, Xysman ja Queens of the Stone Agen keskitempoiset ja hitaat kappaleet. Tietysti alavirerokista puhuttaessa kaikkialle vaikuttava Black Sabbath -tyylistä riffittely on myös havaittavissa. Masters of Luxury lisää soppaan vielä matikkarokista muistuttavia kieroja disharmonioita ja satunnaisia grindaavia kiihdytyksiä. Soppa on siis monenkirjava, eikä pysy kasassa.

Welcome to Opulencen biiseissä on paljon hyvää. Esimerkiksi Nine-, Five– ja One-kappaleet sisältävät oivallisia rytmiriffejä ja muutamia onnistuneita sovitusratkaisuja, joilla kappaleisiin on saatu kasvavaa voimaa. One-kappaleessa on hienoa onnistuneen instrumentaalirockin kaltaista tunnelmaa ja Eightin lopussa sooloillaan kauniin rauhallisesti.

Levyn hapuilevia kappaleita enemmän häiritsevät ne muutamat täysin joukkoon kuulumattomat otokset. Loppupuolelta löytyvä räkäinen, reilun minuutin mittainen punk-blues Seven vihjaa jo, että levy on kaatumassa omaan nokkeluuteensa. Antikliimaksi saavutetaan viimeisen kappaleen seesteisen loppusoiton päätyttyä kuultavassa mukahauskassa Gyro-outrossa. Olen aina vihannut levyn loppuun unohdettuja pilabiisejä (vrt. Kyussin Sky Valley) ja tälläkin kertaa nämä sisäpiirin hyvät ideat vetävät jo valmiiksi syvissä vesissä kahlaavaa levyä syvemmälle.

Masters of Luxuryn soisi keskittyvän biiseissään enemmän selkeämmin kantaviin ideoihin. Sillä on hyvä soundi ja hyviä elementtejä, mutta nyt se sohii liiaksi joka suuntaan pilaten koko jutun.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-15
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.