Various – Idols 2007

Kuka muistaa vielä Idols 2007 -skabat? Kuka sen voittikaan? Kuka tuli kolmanneksi? Mikä sen laulajan nimi olikaan, joka vetäisi komeasti sen Piano Man -kappaleen? Aikaa kyseisestä mittelöstä on vierähtänyt jo tovi, mutta tämä levy onnistui jäämään jostain syystä arvostelijan jonoon, eikä liikahtanut sieltä mihinkään ennen kuin vasta nyt pakon sanelemana.

Levy(arvostelu) palauttaa mieliin kevättalvella käydyn kamppailun kaikkine käänteineen ja osallistujien ympärillä pyörineen mediamyllytyksen. Itse musiikillinen taso oli kilpailussa tasaisen kova, mutta silti se ei ollut niin kova kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin Hanna Pakarinen, Antti Tuisku ja Jani Wickholm kampailivat ykköspallista veret silmissä.

Levy esittelee kaikkien finaaliin asti tänä vuonna päässeiden kykyjä. Myös kolme kovinta finaalin ulkopuolelle jäänyttä ääntä on kelpuutettu mukaan. Ja mikäpä oli kuunnellessa esimerkiksi liettualaisen Ruslanas Kirilkinasin kantavaa ja voimakasta lauluääntä. Miehessä olisi ollut ainesta vaikka voittoon saakka, mutta kielelliset seikat sekä ulkomaalaistausta eivät tietenkään olleet eduksi miehen meriiteille kilpailussa.

Kaikilta seitsemältä finalistilta on kelpuutettu mukaan yksi biisi siltä kierrokselta, jolloin kaikki seitsemän olivat vielä mukana. Ei tässä lopulta kukaan vedä toista ylivoimaisesti paremmin. Uskoa saattaa helposti sen, miten hankalaa oli olla tämän vuoden Idols-tuomari ja antaa oikealle ihmiselle oikeat tuomiot. Jos itse olisin istunut Asko Kallosen tuolilla, olisin dissannut koko porukan jo alkukarsinnoissa.

Sekin seikka pistää oikeasti ihmettelemään, että jokaisessa Idols-kilpailussa vuodesta toiseen finalistit esittävät yhdessä aina saman Pop-musiikkia -kappaleen. Eikö tätä voisi oikeasti vaihtaa?

Oli miten oli, ja jos jotain suorituksia pitää nostaa esiin tältä kokoelmalta, niin loppuun saakka allekirjoittaneen suosikki Kristiina Brask vetää tunnelmallisella täyteläisellä äänellään hienosti Joan Osbornen kappaleen One of Us.

Voittoon asti hevillä hivuttautunut Ari Koivunen ei sen sijaan meikäläistä ilahduttanut jostain syystä koko kilpailun aikana juurikaan. Nuotin vierestä vedetyt metallisemmat kappaleet eivät oikein lämmittäneet, mutta edellä mainittu Piano Man toimi ihan kelvollisesti, joskaan sekään ei lopulta istunut Arin perusmuottiin oikein mitenkään päin. Nähtäväksi jää, miten pitkälle juuri vastikään debyyttialbumin Fuel for the Fire julkaisseen Arin suosio riittää.

Noh, tämä arvostelu perustuu allekirjoittaneen kriittiseen mielipiteeseen tämänkaltaisten kilpailujen tapaan nostaa uusia artisteja suoraan pinnalle osittain kyseenalaisista kyvyistä välittämättä. Varmasti monella muulla olisi tähän erilainen kanta, mutta nyt näin.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-21
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.