Saxon – The Inner Sanctum

NWOBHM-legenda Saxon kapuaa hetken päästä Tavastian kuumottaville lauteille pääaktina Masterplanin ja Hellfueledin heittäessä ensimmäiset löylykauhalliset. Sitä ennen on jo parisen kuukautta voinut lämmitellä itseään tulevaa keikkaa varten bändin uutukaisella, joka asettuu jonnekin edellisten Lionheartin ja Metalheadin välimaastoon, kuten vokalisti Biff Byfordkin asian toteaa. Luvassa on siis pari astetta bändin kulta-aikoja rankemmalla kädellä soitettua voimametallia, jossa ajoittain kumarretaan myös klassikoiden suuntaan ja kuullaan tutulta kuulostavia melodiasovituksia.

Heti kärkeen on kuitenkin todettava, että rutiininomaiselta suoritukselta uutukainen kuulostaa. Mitään valtaisia ahaa-elämyksiä ei 50 minuutin aikana koe, ja paikoin hiipiikin persuuksiin sellainen pelko, että bändi on suuntaamassa kohti lopullista telakoitumista. Biffin ääni ei ole takavuosien kuosissa, mutta bändi sinänsä soittaa yhtä tiukasti kuin aikaisemminkin. Myös rumpaliksi palannut Nigel Glocker takoo aivan mukiinmenevästi rytmitykset ilmoille.

Levyn aloittavat State of Grace ja Need for Speed johdattavat tutunoloisten rytmitysten kautta perus-Saxonin jalanjäljille. Pliisunoloinen Red Star Falling nousee useamman kuuntelukerran jälkeen yhdeksi levyn vahvimmista kappaleista. Talonsa muutama vuosi sitten palossa menettänyt Biff kiteyttää keikkaamisen ja levyttämisen sopivasti I’ve Got to Rock (To Stay Alive) -biisissä, ja mikäs siinä, on niitä huonompiakin tapoja ansaita tuohta kuin tekemällä kelpoa heavy metalia.

Yksikään biisi ei nouse tällä kertaa ylitse muiden. Kuosit ovat Saxonilla nyt hieman liian ennalta-arvattavia ja tutunoloisia, mutta kyllä sormet silti naputtavat useamman biisin aikana, ennalta mainittujen lisäksi vaikkapa Ashes to Ashesin ja Let Me Feel Your Powerin soidessa. Toivottavasti vielä ennen takkatulen loimua ja keinutuolia ukot järisyttävät kuitenkin hevitannerta muutamin yllättävin kääntein ja tarjoavat parasta osaamistaan.

Keikalla herrat ovat aina näkemisen arvoisia. Kuten muutama vuosi sitten bändin vieraillessa Helsingissä parin sadan hengen yleisö sai todeta Biffin suusta: ”Aikoinaan saatiin sitä itseään sen verran paljon, että nyt voi vain rokata”. Rockia on luultavasti nytkin enemmän luvassa. Ugh.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-24
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.