Magnum – Princess Alice And The Broken Arrow

Vokalisti Bob Catleyn luotsaama Magnum kuuluu tasan tarkkaan samaan dinosaurusluokkaan kuin Totokin (kummatkin perustettu 1976), joskaan Magnumin suosio ei koskaan ole ollut samaa maailmanluokkaa kuin Totolla.

Ikäänsä nähden Magnum on suoltanut pihalle suhteellisen vähän levyjä; Princess Alice and the Broken Arrow on järjestyksessä bändin neljästoista studioalbumi. Liekö syy tähän vähyyteen se, että Bob Catleylla on myös oma sooloura ja herrahan on vieraillut myös ainakin Tobias Sammetin (Edguy) Avantasiassa.

Uusin pläjäys on mitä tyypillisin AOR-albumi, joka sisältää mukavia keveitä ralleja, vähän raskaampaakin viisua ja parisen poskivalssia. Albumin avausraita herättää kuulijan uteliaisuuden hienolla pianointrolla, josta ei arvaa kirveelläkään, mitä tuleman pitää. When We Were Younger onkin erittäin letkeä biisi, jonka loppupuolella kuullaan espanjalaistyylistä kitarointiakin. Tämä biisi jää ihan ehdottomasti päähän rallattamaan, joskin rallatuksen saattaa välillä sotkea se, että albumin toinen biisi on ehkä liiankin samankaltainen avausraidan kanssa.

Albumi jatkuu tasaisena ja kiinteänä aina kuudenteen biisiin Inside Your Headiin, joka onkin sitten sitä poskivalssiosastoa. Seuraava musiikillinen nautinto, Be Strong, onkin sitten se yllätys yllätys tällä albumilla lähinnä siitä syystä, että biisi onkin asteen–pari raskaampi kuin Magnum yleensä nykypäivinä on.

Hyvin mieleen jäävä biisi on myöskin toisiksi viimeisenä oleva Desperate Times. Musiikillisesti biisi on samaa AOR-meininkiä kuin muutkin, mutta tästä mieleen jää hyvin biisin sanoma: Huonot ajat menevät ohi, niitä on jokaisella, ja loppujen lopuksi sitä muistaa enää ne hyvät ajat.

Bob Catley on pitkän uransa aikana kehittynyt laulullisesti hyvään suuntaan. Miehen ääni on kuin viini; paranee vanhetessaan. Kuunnellessani juuri tätä Magnumia yritin keksiä yhden ainoan sanan, joka kuvaisi Catleyn ääntä. Mieleen tuli ainoastaan sana suruisa.

Vertailun vuoksi kuuntelin myös Magnumin ensimmäisen albumin, Kingdom of Madnessin, ja täytyy todeta, että bändin musiikki on muuttunut aika rajustikin vuosien myötä ja ehdottomasti parempaan suuntaan. Erittäin vanhasta Magnumista mieleen pulppusi lähinä David Bowien omalaatuinen musisointi. Vanha ja uusi Magnum ovat valovuosien päässä toisistaan.

Mikäli Magnum jatkaa samaa linjaa, kuuntelijakunta on taattu. Princess Alice and the Broken Arrow on ehdottomasti yksi tämän alkuvuoden parhaimmista kevyemmän rockin albumeista.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-08
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.