Norseman – Lightbringer

Korsolainen metallimusiikki ei ole tähän mennessä ollut oma tunnistettava alalajinsa, mutta kenties siitä joskus tulee Norsemanin ansiosta uskollisen kannattajakunnan palvoma kulttigenre. Oman Korso Records -pajan kautta julkaistu Lightbringer-kokoelma käsittää ilmeisesti yhtyeen koko tähänastisen tuotannon, ja kappaleistä iäkkäimmät ovat jo yli kymmenen vuoden takaa. Levyä ei kuitenkaan tietämättä arvaisi kokoelmaksi: yhtyeen melodisessa ja soturiteemoilla eeppisyyttä tavoittelevassa metallissa on selkeä punainen lanka, jossa viikinkimetalliksikin luonnehdittava hidas ja keskitempoinen laahaaminen saa seuraa rivakammista esityksistä ja herkemmistä osuuksista. Yhtyeen pääasiallisen vaikuttajan kuvittelisi olevan Manowar, mutta tätä ei kuule musiikista suoraan, vaan ilmiselviä viitteitä heitetään paikoin esimerkiksi 1990-luvun taitteen Bathoryn suuntaan.

Laulun lisäksi bassosta ja akustisesta kitarasta vastaava Esa Eerola ei ole kultakurkku metallimusiikin perinteisessä mielessä, sillä hänen äänensä on etenkin korkeimmille taajuuksille kurottaessaan auttamatta liian ohut, eikä englannin lausuminenkaan suju ongelmitta. Heikkouksia kuitenkin paikataan hienolla asenteella, sillä äänessä on paikoin tyylikästä rosoisuutta, joka sopii kappaleiden parhaimmillaan barbaarimaiseen tunnelmaan mainiosti.

Lightbringerin suurin ongelma on tavallaan se, että kaksi sen kappaleista erottuu turhan selkeästi muuten perusvarmasta ja hieman yllätyksettömästä materiaalista. Levyn avaava nimiraita on upeasti rauhallisesta alusta mahtipontiseen nostatukseen kasvava hymni, ja voimaballadiksi laskettava Priceless vakuuttaa hienolla kertosäkeellään. Näiden kappaleiden puuttuminen olisi tehnyt levystä mukiinmenevän keskitien rypistyksen, mutta kun kuulijalle selviää, millaista jälkeä bändi on parhaimmillaan saanut äänitettyä jo vuosia sitten, sitä haluaisi luonnollisesti kuulla lisää.

Kahden loistosävellyksen lisäksi yhtyeelle on annettava tunnustusta erinomaisesta saatekirjeestä, joka tihkuu hilpeää ironista huumoria ja on tyylikkään kielenkäyttönsä ansiosta kenties paras vastaan tullut tekele kautta aikain. Kirjeessä luvataan, että yhtyeen on määrä julkaista lähitulevaisuudessa uutta materiaalia, eli nähtäväksi jää, miten sävellystyyli ja vokalistin ääni ovat muuttuneet vuosien saatossa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-06-27
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.