Sanctity – Road To Bloodshed

Roadrunner-perheen uusimpiin tulokkaisiin lukeutuva Sanctity soittaa thrash metalia ja tekee sen pirun tiukasti. Yhtye on säilynyt ainakin tähän asti suuremmalta hypetykseltä ja hyvä niin; nyt musiikki saa kerrankin puhua puolestaan ilman turhaa pinnanalaista ennakkokuohuntaa.

Vuonna 2000 alkunsa saaneen ryhmän debyytti on alusta loppuun täyttä puserrusta, ja henkireikää saa etsimällä etsiä. Tämän takia intensiteetti ei kestä täydellä teholla loppuun asti. Kaksitoista biisiä on pitkä rupeama, ja nyt siitä olisi saanut pudottaa muutaman biisin pois, vaikka lievän tuputtamisen voikin vielä laskea yhtyeen nuoruuden piikkiin. Nillityksestä huolimatta ei pidä kuitenkaan unohtaa, että ensimmäisen levynpuolikkaan ajan tunteet ovat todella herkässä, ja henkilökohtaisesti ehdin syttyä tuleen lähes jokaisen vastaan tulevan musiikkiesityksen kohdalla. Moderni perinnehevivaikutteinen thrash-ryske rullaa julmetun tehokkaasti, siitä ei pääse mihinkään. Ensimmäisen kuuntelun aikana aloitusbiisissä löivät Testament-fiksaatiot silmille varsinkin lauluosaston puolesta, sillä Jared MacEachernin rouhea tulkinta toi vahvasti mieleen Vanhan Intiaanipällikön kunnioitettavan sotahuudon. Levyn edetessä kuitenkin selviää, etteivät herrat loppupeleissä kovin kaksosilta kuulostakaan, vaikka MacEachern osoittautuukin ”isoveljensä” ohella vakuuttavan omaperäiseksi ja monipuoliseksi tulkitsijaksi. Ei muukaan yhtye jää rannalle soittelemaan, vaan monipuoliset riffit irtoavat kitaristien sormista siinä missä tyylitellyt soololirutuksetkin, rytmiryhmän nakuttessa kokoon takuuvarmaa, kellontarkkaa pohjatyötä.

Kuten tuli mainittua, on Road to Bloodshed kokonaisuutena hieman liian pitkä, ja viimeiset neljä biisiä sisältävät siinä määrin kevyitä b-sarjan melodiota, että niillä olisi suosiolla saanut ruokkia roskakoria. Lisäksi perinteisten hevinormien vastaisesti levy kuulostaa nätiltä. Paradoksaalisen luonteen voinee selittää Triviumin hovituottaja Jason Suecoffin perverssien mieltymysten jatkumoksi, ja eihän Road to Bloodshed lällyltä kuulosta, vaan oikeaksi termiksi sopinee paremmin hiukkasen liian innokkaasti hiottu timantti. Kaikesta huolimatta Sanctity on avannut pelinsä rytinällä, ja eipä herroille muuta voi toivoa kuin voittoisaa tulevaisuutta, jotta saamme käsiimme heidän tulevatkin julkaisunsa. Tällä hetkellä potkin itseäni harmistuksesta perseelle, kun en mennyt yhtyeen livekuntoa todistamaan, kun vähän aikaa sitten Suomessakin kävivät. Jospa tuota levyä nyt sitten pyörittäisi lohdutukseksi jonkun kymmenen kertaa…

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-17
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.