Poison The Well – Versions

Tunteilla ladatun hardcoren parissa aloitellut Poison the Well on hylännyt ylikaupallisen levy-yhtiön, jolla se levytti varsinaisen läpimurtoalbuminsa You Come Before You ja siirtynyt Atlanticilta takaisin juurilleen. Tämänhetkinen yhtiö on Trustkillin ohella toinen tunnettu äärilaitoja hipovan musiikin sanansaattaja eli Ferret. Samalla kun on tehty paluuta pienempiin ympyröihin, on musiikin suhteen myös tehty samansuuntaisia luovutuksia. Yhtye ei enää tarjoa suuria koukkuja ja melodioita, vaan se julistaa omaan sitkeään alkuaikojen tapaansa eräänlaista huutavan coren ja synkän melankoliametallin sekasikiötä. Kyseinen tyyli on kuin räätälöity saattamaan kuulijansa kohti alamäen lailla kasvavaa ahdistusta.

Levyn ominaisin piirre tuntuu ensimmäisillä kuunteluilla melkoisen haastavalta mutta samalla jotenkin epämiellyttävältä. En nyt sano, että kaiken musiikin tarvitsee olla iloista ja svengaavaa, mutta elämässä melkoisesti kokeneena osaa arvostaa sellaista positiivista asetelmaa ja tunnelmaa. Onhan yhtyeellä toki sanoituksissaan melkoisen painavaa annettavaa, mutta asian pukeminen tuskaisaan jyräävään kitarointiin saa kaiken tuntumaan turhan ryppyotsaiselta.

Mihin ovat kadonneet Poison the Wellin kiero iloisuus ja tarttuvuus, joita se harrasti keikoilla vuoden 2003 aikoihin? Haluan sen takaisin, en tarvitse tällaista pohjoisen Ruotsin lumisilta konnuilta alasti harhailemasta pelastettua amerikkalaista pahoinvointia.

Vaikka levy on erinäköisissä ja kokoisissa medioissa saanut melko mairittelevia sanoja ja numeroita, niin sikäli olen eri mieltä, että tämä muodikas ruotsalainen tuottaminen kaikkien The Refused -lieveilmiöiden kera on kuultu jo moneen kertaan. Ei tässä oikein auta edes Wurlitzer-piano tai tamburiini. Vaikka kappaleet ovat raskaita ja taipumattomia, niin samalla ne ovat melko ennalta arvattavia. Halukkaille tarjotaan haluja tyydyttävää, kulunutta kylmyyttä ja monotonista huutamista Miamin rannoilta. Toimii aivan varmasti niille, jotka osaavat kiduttaa itseään huonon fiiliksen keskellä kuuntelemalla lohdutonta musiikkia tai niille, jotka puolestaan haluavat pikaista palautusta raadollisempaan suuntaan. Kylläpä taas ahdistaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-09
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.