Various – Mestarisoundi – Soundcheck 2007

Chyden ja J-Lainin yhteistuumin kokoama läpileikkaus suomalaiseen räpmusiikkiin on yhtaikaa sekä hauska että surullinen. 27 kipaleeseen mahtuu yllättäjiä, mutta vanhojen partojen rimanalitukset ja jonkin ihmeen takia mukaan tungetut, karmaisevan luokattomat ”uudet nousijat” laskevat kokonaisuuden arvon lähinnä kuriositeettitavaraksi.

Ensimmäinen cd tarjoilee ehkä hitusen verran enemmän ug-tyyppistä materiaalia mm. Ruudolfin, Majakan, Loost Koosin, Kemmurun ja Nevereadyn johdolla. Saundi on letkeämpää, vähemmän klubipainotteista ja alustaa meingin toisen levyn ”isoille” nimille. Parhaiksi paloiksi nousevat Idän ihmeen Sitä räppi pxxxx, Hannibalin, Sopan, Roitown Inkin ja R-Sykkeen tulkitsema Kuka vielä, joka jatkaa miekkosten tutuksi tullutta linjaa, ja englanniksi yllättävä JMZ, jonka kipale on ehkä hiukan vielä hiomaton mutta osoittaa selkeästi miehen potentiaalin. Konvehdinmussuttajien perusriimittely on ihan hauskaa, mutta A.S.T.E. ei ole miesten parasta materiaalia. Suuren pettymyksen tarjoilevat Ruudolfin ja Karri-Koiran Van Damme, joka on niin surullista kuultavaa, että levyn pyörittämisen haluaisi lopettaa jo tähän toisena kuultavaan kipaleeseen. Ruudolfin hauskuus on kadonnut aikapäiviä sitten, ja samojen wanhojen läppien kierrätys, ainoastaan huomattavasti huonommin rimmattuna, ei vain enää jaksa kiinnostaa. Myöskään Kemmuru ei onnistu pahemmin innostamaan, ja läpät ovatkin suurimmaksi osaksi hiukan kömpelöitä ja silloin tällöin suorastaan vaivaannuttavia. Tuntuu, että niin Rudolfin kuin Kemmurunkin kohdalla hauskuutus on vienyt voiton itse räppäämisestä, ja teknisesti kipaleet ovat paikoitellen sangen karmivaa kuultavaa. Harmi sinänsä, sillä taitoa on miekkosilla ainakin aiemmin ollut.

Toinen cd pitää sisällään hiukan tuntemattomampien artistien lisäksi ns. suuria nimiä kuten Redrama, Elastinen, Iso H ja Roope K. Redraman kipale on perusvarma esitys muttei saa aikaan mitään isompia väristyksiä, kuten ei myöskään edellä mainittujen Elastisen, Timo Pieni Huijauksen ja Iso H:n Nippusiteitä ja mustaa teippiä. Taustastaan huolimatta Laineen Kasperi, Davo ja Ali Bhutto saavat aikaiseksi melko mukavan, paranoidisen Kuumottaa-kipaleen. Taustoiltaan kipaleet ovat usein sangen hyvällä mallilla, mutta jotenkin sanoitukset, tyylit ja yleinen ilme vokalisoinnin puolelta laskevat harmillisen usein kipaleiden kokonaisarvoa.

En tiedä, miten muuten kahden levyn kokoelman osaisi summata muuten kuin sanalla mitäänsanomaton. Sinne tänne ripotellut kipaleet eivät onnistu painamaan enemmän kuin kasa puolivillaisen kuuloisia tai muuten vain mitäänsanomattomia ralleja. Kyllä tästä varmasi jonkinlaisen kuvan tämänhetkisestä suomiräpin tilasta saa, mutta eri asia on sitten, millaisen. Kolme pistettä lätty ansaitsee, koska Monsp on kuitenkin koonnut samoihin kansiin laajan kirjon erilaisia artisteja, mutta en käskisi ostamaan tätä suin päin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-10
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.