DHG – Supervillain Outcast

Pitkän kehityskaaren kulkenut norjalainen Dodheimsgard, joka myös lyhennelmällä DHG tunnetaan, palaa areenoille kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Yhtyeen jäsenistö on kokenut muutoksia siinä missä musiikillinen linjauskin on taas siirtynyt muutaman vaiheen eteenpäin. Kun jo edellinen albumi, 666 International, oli ennakkoluuloton repäisy irti norjalaisesta black metal -perinteestä, ei Supervillain Outcastkaan jätä mitään epäselväksi. Yhä syvemmälle metsään samotaan, ihmetellen ja kummastellen.

Kun edellinen levy latoi yhteen avatgardea sävellystyötä, shokeeraavia industrial-elementtejä ja raivokasta mustaa metallia, on yhtyeen kelkka kääntynyt luonnollisena jatkumona yhä pelottomampaan äänisuunnitteluun. Silti DHG kuulostaa yhä enemmän bändiltä, yhtenäiseltä yksiköltä selkeää määränpäätä tavoittemelassa. Vaikka metallinen ilmaisu onkin selkeästi etualalla, meuhkaa pinnan alla entistä poikkitaiteellisempia ratkaisuja, ja pelkästään levyn tuotanto vaatii muutamia kuuntelukertoja avautuakseen. Kuivasti raapivat kitarat suoltavat vähintäänkin mielenkiintoisia riffejä sillä välin kun rummut rytmittävät tapahtumia varsin rivakoin liikkein. Blastbeat on edelleen varsin pidetty vieras näissä bileissä. Perinteisten bändisoittimien seassa uikin sitten melko sekalainen seurakunta erilaisia piipityksiä ja suhinoita, syntikkamattoja ja kokonainen pesue samplekieroilua. Perussoittimien äänimaailma on todella kuiva sekä erotteleva, ja rumpujen korostunut rooli vaatii totuttelua, mutta kokonaisuus todistaa suunnitelmat ja niiden toteuttamistavan oikeutetuksi. Tällä kertaa rohkeus palkitaan, niin kuulijan kuin bändinkin puolesta.

15 kappaletta DHG:n tarjoamaa vaihtoehtoistamista on paljon, usealle varmasti liikaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että yhtye osaa kirjoittaa toimivia ja rullaavia biisejä, kuten esimerkiksi suunnitelmallisen raivokas Vendetta Assassin, svengaavalle bassoriffille rakentuva Apocalypticism ja eteerinen All Is Not Self osoittavat. Mukaan on myös ympätty kolme kappaletta mieskuoroille rakentuvia välisoittoja. Secret Identity, Chrome Balaclava ja Cellar Door ovat taiten sovitettuja ja mielikuvituksellisia sävellyksiä, jotka luovat ympärilleen tuudittavaa rauhaa. Se kuitenkin osoittautuu usein varsin pettäväksi. Kokonaisuutena Supervillain Outcast on paljastettuna ja aukirevittynäkin yhtenäinen, tinkimätön ja ennen kaikkea kaikessa luovassa hulluudessaan biisilähtöinen uuden, jännittävän musiikin esiinmarssi. Yksi tämän vuoden tapauksista.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-30
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.