Rubik – Bad Conscience Patrol

Tiukan livebändin maineessa olevan Rubikin kauan odotettu ensimmäinen pitkäsoitto Bad Conscience Patrol haastaa kuulijansa yllättävän monipuolisella biisimateriaalilla. Välillä hissutellaan leijuvissa ja polveilevissa fiilistelyissä ja välillä taas rymistellään kaikenmaailman muset maanrakoon. Viittaukset Radioheadiin voidaan kuitenkin aika pitkälle unohtaa. Kaikuja kyseisestä yhtyeestä ja muista tämän vuosituhannen moderneista rock-yhtyeistä löytyy. Rubik hyödyntää nykyrockin soundia ja tapaa rakentaa kappaleita mielenkiintoisella tavalla. Mitään kappaletta ei voi suoraan sanoa, että tämä kuulostaa Coldplayltä tai Mew’ltä, mutta tiettyjä yhteneväisyyksiä löytyy.

Tykyttävällä bassolla ratsastava avausraita Sleeps a Friendly Stranger saa ilmaa raikkaista kitaroista. Kappale on ehkä eniten sitä osastoa, mikä voidaan yhdistää Musen kaltaisiin artisteihin. Seuraava A Hard Try on taas täysin eri maata. Näennäisen suoran rock-riffin varaan rakentuvaa kappaletta maustetaan Mew-tyyppisillä rytmillisillä ratkaisuilla. Levyn ehkä popeimman raidan City & and the Streetsin maanläheinen riffi saadaan pysymään tarpeeksi ilmavana kuitenkaan lennättämättä sitä turhaan mahtipontisuuteen. Loppuosan vocoder vie kuitenkin ikävästi uskottavuutta.

Äkäisesti rokkaava Buildings jää hieman hengettömäksi ja valitettavan Muse-henkiseksi. Yritystä löytyy c-osan pianovetoisesta pätkästä. Siitä jää kuitenkin tunne, että on äkäiseen biisiin väkisin tehty rauhallinen c-osa, mutta liian kiireellä. Levyn todellinen helmi on kuitenkin Hinges. Mahtavasti ilmavuuden ja maanläheisyyden välissä taiteilevan rauhallisen kipaleen parasta antia ovat falsettilaulut ja orgastisen ihana kertosäe.

Why Don’t You Let It Happen on levyn yllättävintä antia. Se lähestyy kummallisen taidepoppinsa kera Björkin äänimaailmoja. Seuraavissa The Interventionistissa ja Jesus/Hypnotistissa tasapaino räjähtävien riffien ja rauhallisempien pätkien välillä ontuu jättäen hieman irrallisen yhteenliimatun olon. Viimeistä edellisessä Bill Withersissä tämä vastaava liitos on saatu luontevampaan muotoon. Levy päättyy Wrappt in the Carptin lempeän hämyiseen tunnelmointiin, jollaista olisi voinut toivoa enemmänkin.

Rubikin ensimmäinen pitkäsoitto on onnistunut, vaikkakin joitakin kauneusvirheitä ja notkahduksiakin löytyy. Yhtye on kuitenkin parhaimmillaan luodessaan rauhallisia ja omintakeisen kieroutuneita näkökulmiaan nykymusiikista. Turhat musettelut voisi jättää pois ja keskittyä enemmän tunnelmalliseen postrokkiin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-23
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.