Superchrist – Surfing The Zeitchrist

Superchristin ainaisen QOTSA-vertailun voi vihdoin unohtaa, koska trio on purkittanut lähes särökitaravapaan, mutta silti särmikkään rock-albumin. Vähentynyt särö tuo paremmin esille basisti Mintun ja rumpali Lassin rennon ja taidokkaan yhteistyön. Mikon tuttua kitaraegoilua saa varmasti edelleen ihailla keikoilla.

Superchristin viehättävyys perustuu osittain rohkeaan ja omantakeiseen äänimaisemaan. Kakkosalbumin soundi on entistä bassovoittoisempi sävytettynä entistä konemaisella kitarasoundeilla ja kuorrutettuna muutamalla oivalla instrumenttivieraalla. Gamblessing-raitaa värittää Janne Masalinin operoima haitari luoden eteeristä etnotunnelmaa ja Fingers & Toes -raidalla kuullaan torvitrioa. Nämä nostavat hienoja kappaleita entisestään albumin parhaaksi paloiksi. Vakiovierasta Tuomas Skopaa kuullaan Gila Monster -kappaleella. Tällä kertaa viheltelijän roolissa.

Surfing The Zeithchrist viitannee ajan henkeen, joka ilmenee kansipaperissa kuvana makasiinien polttamisesta sekä tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden tematiikkaa käsittelevillä sanoituksilla. Ilman turhaa alleviivaamista ne luovat musiikin ympärille poliittisen ilmapiirin.

Kokonaisuutena albumi tarjoilee entistä ovelampaa ja nerokasta rock-musiikkia, joka sisältää kiehtovan kulmikasta rytmiikkaa ja leikkimielistä oivallusta. Valitettavasti viimeiset kappaleet muodostavat antikliimaksin, joka jättää albumista alakuloisen ja tyhjän vaikutelman. Varsinkin Coming From The Sea on auttamattoman mielikuvitukseton ja tylsä raita. Glowing Through on puolestaan turhaa toistoa albumin kantavista elementeistä. Vaikka kahdeksan ensimmäistä raitaa rockaa, en voi heltyä antamaan kolmea mollukkaa enempää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-28
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.