Pain Confessor – Purgatory Of The Second Sun

Härmästä kaikuu jälleen hevi. Tällä kertaa kaiut kuuluvat liekehtivästä Hämeen linnasta, joka kohtaa tuhoaan punertavissa kiirastulen maisemissa. Näin kiteyttää ainakin Purgatory of the Second Sunin kansikuva, ja kansilehtisen avattuaan selviää, että tässähän poltetaan linnan lisäksi koko pirun kaupunki.

Kiirastulta on ollut myös tämän kolmannen albumin teko. Pain Confessor sai kuulla viime syksynä, että maaliskuussa pitäisi olla levy pihalla. Kun kahdella edellisellä levyllä, Turmoililla ja Fearragella, tunnustettiin tuskat, on yhtye puhdistanut nyt synnit ja noussut sinne Danten kuvaileman pengerretyn vuoren huipulle. Kolmannella levyllään Pain Confessor puskee eteenpäin riehakkaasti, energisesti ja vihaisesti niitä rakkaita kotiseutumelodioita ja jylhiä tunnelmointeja unohtamatta.

Planetkiller-introkappale taluttaa mukavasti maalaillen helvetin esikartanoon, jossa onkin varaa päästellä höyryjä. Thrash-vivahteinen rypistely on saanut rinnalleen tummempia black- ja death-osaston sävyjä, ja melodiakoukut muistuttavat entistä enemmän chiliä, jota on oikeaoppisesti ripoteltu hyvin harkiten sinne tänne. Esimerkiksi Without Redemption, Without Remorse ja Dreamcrusher ovat puhdasta aggrea, single-lohkaisu Ne Plus Ultra taasen luottaa turvallisesti edellisiltä levyiltä tuttuun paahdon ja melodioiden kontrastiin. Lost of Forever on levyn raidoista ehkä energisin ja tarttuvin, päästen jopa hyvin lähelle täydellistä treenausmontaasimusiikkia. Kunnianarvoinen on myös The Harvestin yllätyksellinen loppu, jossa piano jää yksin toistamaan kappaleen ydinmelodiaa.

Purgatory of the Second Sun on Pain Confessorin suorin ja rehellisin levy. Tässä piilee myös sen ansa. Kolmella levyllä yhtye on päässyt jonkinlaisen yhden vaiheensa päähän, ja kiirastulen toistuva läpikäyminen turruttaa nopeasti. Monisäikeisyys lyödään ehkä turhankin suoraan kuulijan käteen. Takuuvarmaan tyyliin yksikään kappale ei kuitenkaan riko kokonaisuutta, ja on selvää, ettei Hämeenlinna hiljene jatkossakaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-24
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.