Farmakon – Robin

Bob Dylan tiesi kiteyttää metalliorkesteri Farmakonin ytimen jo noin kolme vuosikymmentä sitten laulaessaan “I’m ready to go anywhere”. Kotimainen bändi sekoittaa Dylanin sanojen hengessä musiikkiinsa aineksia ennakkoluulottomasti, ja lopputulos on erinomainen.

Muistelen kuulleeni pari hassua biisiä bändin debyyttilevyltä joku vuosi sitten, mutta silloin meininki ei vielä kolahtanut, vaan korkeintaan alitajuisesti rekisteröityi “ihan mielenkiintoista” -sektorille. Robin (joka on siis bändin kakkoslevy) sen sijaan vei mukanaan sen enempää kyselemättä.

Bändi naittaa yhteen mm. deathia ja thrashia, bossa novaa ja lattarirytmejä sekä särötöntä fiilistelyä, joka ajoittain kurvaa kepeän funkahtavalle kaistalle. Kontrastit biisien sisällä ovat suuria, mutta joka ikinen kappale toimii erittäin komeasti. Farmakon kuulostaa täysin luontevalta siirtyessään hivenen Jamiroquiain mieleen tuovasta fiilistelystä H.R. Gigerin painajaisunista karanneisiin koukeroisiin kierouksiin.

Kutakuinkin jokaisessa lukemassani arvostelussa on tavalla tai toisella nostettu esille ruotsalainen progedeath-suuruus Opeth, mutta suora vertaaminen ei minusta tee lainkaan oikeutta kummallekaan bändille. Yhteistä geeniperimää löytyy lähinnä joistain lattarifiilistelyistä ja kitaraharmonioista sekä laulaja Marko Eskolan äärimureasta örinästä. Kierot riffit puolestaan vihjaavat, etteivät esmes Maudlin of the Well tai Cynic ole täysin tuntemattomia nimiä bändin jannuille.

Robinilta ei löydy yhtään huonoa kappaletta, mutta muutaman suosikin saan selkeästi poimittua. Avauskappale Time-Tablesin tunnelmallinen riffittely, Faint Lightin raivoisat blastit sekä Reconditen lattarityylinen intro ja väliosan pasuunahelvetti jäävät soimaan päässä yhä uudestaan ja uudestaan. Esille voisi kuitenkin nostaa minkä kappaleen vain, siksi kovia ne kaikki ovat.

Minä olen erittäin positiivisesti yllättynyt. En viitsi valittaa edes ohuehkoista soundeista tai puhtaiden laulujen ajoittaisesta hapuilusta, kun Robin on muuten niin saakelin kova levy. Ja jos puhtaat laulut välillä vähän jäävätkin kesyiksi, niin Eskolan vimmaiset rääynnät saavat kaiken maailman chrisbarnesit ja danifilthit laskemaan alleen.

Tähän saakka Farmakon on onnistunut pysymään verrattain pimennossa. Uskaltaisin veikata, että levy-yhtiöongelmien ja muiden vaikeuksien jälkeen päivänvalon nähnyt Robin muuttaa tuon epäkohdan. On auttamatta liian aikaista kanonisoida levyä suomalaisen metallin klassikoksi, mutta minä laitan vaikka pääni pantiksi siitä, että Robin on yksi niistä levyistä, joista 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kotimainen metallimusiikki jälkeenpäin muistetaan. Hienoa työtä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-24
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.