Opeth – Still Life

Opeth, tuo Ruotsin pieni suuri nimi. Bändillä on pieni, mutta sitäkin vankempi ja uskollisempi kannattajakuntansa. Faneja tuntuu kuitenkin tulevan kokoajan lisää, varsinkin uuden Deliverance-albumin johdosta. Tällä kertaa käsittelyssä on kuitenkin Opethin vuonna 1999 julkaisema albumi Still Life. Ajankohtaiseksi levyn tekee se, että se on juuri uudelleen julkaistu uskomattoman kauniina digipack-versiona. Mitään bonusta albumille ei kuitenkaan ole eksynyt.

Kyseessähän on konseptialbumi. Levy kertoo tarinaa miehestä (kutsutaan häntä vaikka Hepuksi), joka palaa viidentoista vuoden jälkeen takaisin kotikyläänsä entisen rakkaansa Melindan vuoksi (Heppu oli aikoinaan karkoitettu kylästä). Hän löytää kuin löytääkin Melindansa, mutta tällä on jo uusi aviomies. Eri käänteiden kautta hän päätyy kuitenkin Melindan kanssa sänkyyn. Tottakai aviomies näkee tämän kaiken ja aamulla Heppu herää yksin Melindan sängystä. Hän katsoo ikkunasta ja näkee kuinka aviomies viiltää Melindan kurkun auki. Tämä aiheuttaa hänelle lievästi sanottuna hepulin ja hän alkaa lahtaamaan kylän miehiä mielivaltaisesti, kunnes lopulta napataan kiinni ja hirtetään. Tylyllä kertomuksella on tyly loppu. Tarinaan on kuitenkin olemassa paljon erilaisia näkökulmia ja tämä on vain yksi niistä.

Musikaalisesti tämä on parasta Opethia koskaan. Bändin primusmoottori Mikael Åkerfeldt taikoo vuorotellen raskaita ja runnovia kohtia sekä kaunista akustista fiilistelyä. (Osaataan tässä toki fiilistellä myös sähköiselläkin kitaralla). Miehen lauluääni on myös kiistatta yksi parhaista, oli sitten kyse brutaalista örinästä tai herkistä puhtaista vokaaleista. Taustalla muu orkesteri hoitaa hommansa kiitettävästi. Opeth yhdistelee sujuvasti monia eri musiikintyylejä deathmetallista akustiseen tunnelmointiin. Välillä biiseissä on pieniä jazzahtaviakin kohtia.

Opeth ei ole helppoa musiikkia. Biisit venyvät paria poikkeusta lukuunottamatta miltei kymmenminuuttisiksi (ja yli). Missään vaiheessa ne eivät kuitenkaan käy tylsiksi. Still Life vaatii monta ja taas monta pyörähdystä soittimessa avautuakseen. Jokainen kuuntelukerta on kuitenkin palkitseva. Pian tähän huomaakin olevansa koukussa.

Arvostelu julkaistu : 2003-03-28
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.