Dew-Scented – Inwards

Toisinaan sitä säikähtää, kun stereoista hyökkää odotetun valurautanyrkin sijasta äärimmilleen viritetty höyryjyrä. Varoitan siis: älä ihmeessä väännä volumea liian kovalle kun laitat Inwardsin soimaan ensimmäistä kertaa. Tämä on nimittäin rankkaa. Dew-Scented ei pyytele eikä varsinkaan anna anteeksi.

Avausbiisi Bitter Conflict ampaisee saman tien täyteen vauhtiin ja kakkosena tuleva Unconditional takoo vieläkin järeämmin. Hengähdystaukoa on turha odotella, eikä sitä totta puhuen osaa edes toivoa. Levy on loppuun asti niin helvetillistä kaahausta, että siitä ei voi olla pitämättä. Dew-Scentedin musiikkia on vaikea luokitella, mutta thrash ja death metal tulevat ensimmäisinä mieleen.

Kyseessä on bändin neljäs pitkäsoitto, eli aivan keltanokista ei ole kyse. Sen myös kuulee. Homma hoidetaan saksalaiseen tyyliin täsmällisesti, äärinopeat biisit soitetaan kellontarkasti ja hirvittävän vimman vallassa. On ällistyttävää, että tällaiseen hengästyttävään metallipaahtoon saadaan myös riittävä määrä sävyjä ja näkemystä, jotta homma ei käy puuduttavaksi. Inwards onnistuu tässä, enkä ihmettele levyn saamia lukuisia “kuukauden levy” -mainintoja alan lehdissä.

Dew-Scented uskoo murskaavien riffien voimaan ja peräänantamattomaan asenteeseen, ja sopii uskoakin. Leffe Jensenin huuto on aitoa ja raakaa, vastaan ei todellakaan tee mieli väittää. Soolot ovat välillä melkein Slayer-henkisiä, eikä Kreatorinkaan vaikutusta voi olla huomaamatta. Tähän soppaan kun lisätään aimo annos tinkimätöntä death metal-henkeä, niin lopputulos saa kaikki “musiikkimaultani olen kaikkiruokainen” -kommentit kuulostamaan vähintäänkin huvittavilta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2002-04-12
Arvostelija : Vilho Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.