Conquistadors, The – Mil Mascaras

Vaasalainen The Conquistadors tuli itselleni aivan puskista, sillä erinäisten toimitusten myllyt eivät vielä promovaiheessa olleet päässeet kovinkaan kummoiseen vauhtiin. Nyt julkaisun kynnyksellä yhtyeen imagollisilta tai musiikillisilta aiheilta ei voi välttyä lukiessaan erinäisiä suomalaisia musiikkialan julkaisuja. Yhtyeestä puhutaan melko paljon lähinnä sen julkisuuskuvan vuoksi, sillä naamojen verhoaminen maskeihin tuntuu olevan asia, joka mediaa kiinnostaa enemmän kuin itse musiikki.

Tuo asia on suoranainen synti, sillä Mil Mascaras -levyn materiaali on niin loisteliasta kuin debyyttijulkaisulta vain on ikinä lupa odottaa. Yhtye sekoittelee, tai pikemminkin vuorottelee, seesteistä ja hiljaisen melankolista syntikkamusiikkiaan suorempaan kasaripoppiin. Tämä kaikki tapahtuu kuitenkin niin, että kasaripopissa ollaan lähempänä alkuaikojen Depeche Modea kuin mitään pinnallista ja trendikästä new wavea. Onneksi näin, sillä tätä kautta levylle on saatu sellainen tunnelma, jonka välittämisessä olisi monelta nyky-yhtyeeltä mennyt kieli keskelle suuta, eikä hommasta olisi siltikään saatu irti sitä kaikkein oleellisinta.

Tämän kolmikon loisteliaana esimerkkinä eteerisestä melankoliasta ja painavasta ilmastollisesta kuvaajasta toimii Tinkerball. Kappaleen tunnelma on niin raskas ja tummanpuhuva, ettei sitä pysty sivuuttamaan. Samalla sen haikea laulu ja vaikeroiva elektroniikka nivoutuvat jylhien koskettimien kanssa loisteliaasti yhteen. Tälle isolle raskaudelle ja synkkyydelle tarjotaan vastapainona sitten huomattavasti polveilevampaa ja eloisampaa tavaraa Daydreamerin muodossa. Se on kaiken eloisuutensa ja tarttuvuutensa kanssa esimerkkinä taiten tehdystä 80-lukulaisuuden sielunmaailmasta.

Pop-kategoriseen maailmaan sijoittuva The Conquistadors on tehnyt omassa lajissaan vuoden debyytin, ellei jopa vuoden levyn. Tämän paketin tasolle, puhumattakaan ohi, pääsemisestä on monien ainoana toivona vain silkka haaveilu. Vaikka jokainen kappale on kirjoitettu ja nauhoitettu kukin yhden päivän sisällä, ei taso ole missään vaiheessa laskenut. Vielä kun materiaalin syvyys ja erilaisuustekijät pääsevät jokaisella kuuntelukerralla enemmän ja enemmän esille, niin on siinä monelle kova pala murrettavaksi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-04-18
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.